Autosta löytyi jo tehtaan automaattikylmästöintiä, Konin madallusjousia sekä thyyningvaloja ja takaikkunalla carbon look -lippa. Talven ja kevään ajelut ajeltiin sellaisenaan, ja nyt on tullut sitten hieman harrasteltua. Tältä ja tältä se näytti minulle tullessaan, ja parin välivaiheen kautta on päästy tähän ja tähän. Irroitettava Kovilin koukku oli koko lailla irtoamaton, joten se sai lähteä ihan kokonaan pois, mikä käy tästä ilmi. Varsinainen hupi taas löytyy täältä.
Keulalla oli siis ostettaessa tummapohjaiset annelinsilmät, joiden innoittamina tilasin Slamitilta tummat sivuvilkut ja takatuikut, MDComprex taasen toimitti Keskin KT-ykköset koossa 17"x8,5" ja renkaiksi 225/45-17 Syron Racet. Doc-Power lähetti BSR:n PPC-kakkosen, jonka kanssa tehoa pitäisi olla noin 190 hv. Soittimeksi sovitin Pioneerin mankan, josta löytyy kaikki olennainen, eli CD, radio, AUX-liitäntä etupaneelissa sekä hyvin Vaaginan ohjaamoon sopiva valaistus, eli punaiset valot näppäimissä ja sininen taustavalo näytössä. Edullinenkin se oli. Rainbow'n autokohtainen kaiutinsarja on myös alkanut houkutella, mutta epäselvää on, saisiko moisilla ratkaisevaa parannusta äänentoistoon. Kokemuksia saa kertoilla, jos jollain on.
Tulevaisuuden visioissa on vielä tynkämallinen peili kuskin puolelle, VR-kuutosen etu- ja takahelmat, Simonsin kätbäkki sekä Eibachin Sport-System -alusta. En tiedä putoaako ainakaan kovin merkittävästi enää nykyisestä korkeudesta Eibachin jousilla, mutta toisaalta kovin paljoa matalammaksi ei voi enää tiputtaa kun työmatkoilla joutuu välillä matkaamaan melkoisia kinttupolkuja. Paremmaltahan tuo ehdottomasti näyttäisi sentin-pari alempana. Maalipintakin pitäisi käyttää myllytyksessä, siinä kun on hieman sanomista muutamin paikoin.
Loppuun on pakko vielä laittaa fiilistelykuva, kun Balls Deep Crew'llakin oli joskus aikoinaan joku Run DMC -kuva autojen ohessa :-P
