Tuli tässä kännissä (niinku olisin selvinpäin ollukki) taas muisteltua ensimmäistä omaa oikeaa autoa, eli tuota likaisen valkoista, äänekästä AGG diisseli Ventoa. Tuli siinä koettua kaikenlaista. Suurin osa minun ikäluokan Rovaniemiläisistä ja Sodankyläläisistä ammattikoululaisista tietää mistä autosta puhutaan, ajettiinhan sillä miltei 2000km/viikko puolin ja toisin. Vuosi sitten kun se hajos, eli olin tulossa töistä 12 tunnin vapaalle ja ei meinannu päästä Mondeosta ohi reilulla suoralla. Kotia tullessa oli kuulemma kuulostanu ku olis traktori pihaan ajanu. Siinä sitten päätin, että kyllä tämä rassi joutaa levolle, olihan lasissa reilu 670000km ja niistä viimeiset 160kkm aika kaasu pohjassa mentyjä. Jatkoin illalla matkaa laina-autolla takasin töihin. Viikon päästä sitten koitti se raskain hetki, eli päättää mitä teen nuoruusvuosieni uskolliselle kaverille, joka aina enemmän tai vähemmän varmasti vei minut perille. Päätin antaa kamulle uuden elämän, eli myydä kaikki mikä irti lähtee ja loput hautaan takapihalle.
Mitä sinä teet autolle, joka on palvellut sinua loppuunsa? Voiko vähempää kiinnostaa, vai iskeekö omantunnontuskat, niin kuin minulla? Olenko mie ainoa, joka välittää autostansa niin paljon, ettei myy sitä romutettavaksi, vaan yrittää saada sille uuden elämän varaosina? Vai mikä on se reiluin tapa lopettaa ystävä? Tai kannattaako autostansa edes ylipäätään välittää yhtään? Rakkaudesta autoon???
Rakkaudesta autoon...
Valvoja: ffp jäsenet
Jaa-a, erinomainen kysymys.
Vaikka ei käytöstä sentään ole poistumassakaan, melkoinen viha-rakkaussuhde on muodostunut tuohon omaan passattiin. Kolmen vuoden aikana on kolmesti jääty moottoritielle piiputtamaan, kahdesti pienemmän vian takia ja kertaalleen meni sitten koko kone remonttiin. Pienempää vikaa tuntuu olevan koko ajan ja jatkvuasti...
Niin monet kerrat on tullut kirottua tuo rakkine alimpaan helvettiin ja vannottua että ensi kerralla kun piiputtaa, ohjaan suoraan lähimpään kaiteeseen sopivassa kulmassa - että takuulla menee lunastukseen.
Vaan aina sitä "leidiä" vaan korjataan, siihen upotetaan rahaa ja se saa mielen kääntymään hetkellisesti kauniisti toimiessaan. Kumma vekotin :)
Vaikka ei käytöstä sentään ole poistumassakaan, melkoinen viha-rakkaussuhde on muodostunut tuohon omaan passattiin. Kolmen vuoden aikana on kolmesti jääty moottoritielle piiputtamaan, kahdesti pienemmän vian takia ja kertaalleen meni sitten koko kone remonttiin. Pienempää vikaa tuntuu olevan koko ajan ja jatkvuasti...
Niin monet kerrat on tullut kirottua tuo rakkine alimpaan helvettiin ja vannottua että ensi kerralla kun piiputtaa, ohjaan suoraan lähimpään kaiteeseen sopivassa kulmassa - että takuulla menee lunastukseen.
Vaan aina sitä "leidiä" vaan korjataan, siihen upotetaan rahaa ja se saa mielen kääntymään hetkellisesti kauniisti toimiessaan. Kumma vekotin :)
"Autot on vain romuja, ei niihin pidä rakastua" :)
Itselläni ei ole autoihin kovin vahvaa tunnesidettä päässyt muodostumaan (vaikka vaimoni toista väittääkin). Jos ja kun auto ei enää miellytä, tai tekee mieli vaihtelua se pistetään vaihtoon.
Autoja tulee ja autoja menee, ei niihin pidä liikaa kiintyä.
Eri asia ovat eräänlaiset harvinaisuudet, joista ei välttämättä tarvitse/kannata luopua.
Sen verran kyllä voin puheitani perua, että tuohon traktoriin ( -63 Massey Ferguson 35X) on tullut pienimuotoinen side tässä parin kolmen vuoden aikana :)
Johtuu ensinnäkin siitä, että laite on orkkiskunnossa ja täysin toimiva ja työkuntoinen Toiseksi siitä, että vuosittaiset kulut ovat vakuutus n. 35€ sekä pari tankillista diisseliä.
Kolmanneksi se alkaa olemaan sen verran haluttu laite wanhojen herrojen keskuudessa, että sille olisi milloin tahansa useita halukkaita ostajia ja melko käypäiseen hintaa vieläpä.
Mukava kuulla iäkkäiltä herroilta kateellisia kommentteja:
"Tommosella minäkin olen joskus kyntänyt satoja hehtaareja peltoa"
"Tuommoisen kun joskus vielä saisi"
"Onpas se traktorivanhus hienossa kunnossa"
Jos joskus saan itsestäni irti, niin entisöin laitteen uuteen loistoonsa :)
Itselläni ei ole autoihin kovin vahvaa tunnesidettä päässyt muodostumaan (vaikka vaimoni toista väittääkin). Jos ja kun auto ei enää miellytä, tai tekee mieli vaihtelua se pistetään vaihtoon.
Autoja tulee ja autoja menee, ei niihin pidä liikaa kiintyä.
Eri asia ovat eräänlaiset harvinaisuudet, joista ei välttämättä tarvitse/kannata luopua.
Sen verran kyllä voin puheitani perua, että tuohon traktoriin ( -63 Massey Ferguson 35X) on tullut pienimuotoinen side tässä parin kolmen vuoden aikana :)
Johtuu ensinnäkin siitä, että laite on orkkiskunnossa ja täysin toimiva ja työkuntoinen Toiseksi siitä, että vuosittaiset kulut ovat vakuutus n. 35€ sekä pari tankillista diisseliä.
Kolmanneksi se alkaa olemaan sen verran haluttu laite wanhojen herrojen keskuudessa, että sille olisi milloin tahansa useita halukkaita ostajia ja melko käypäiseen hintaa vieläpä.
Mukava kuulla iäkkäiltä herroilta kateellisia kommentteja:
"Tommosella minäkin olen joskus kyntänyt satoja hehtaareja peltoa"
"Tuommoisen kun joskus vielä saisi"
"Onpas se traktorivanhus hienossa kunnossa"
Jos joskus saan itsestäni irti, niin entisöin laitteen uuteen loistoonsa :)
Volkkarismi on sairaus kirjoitti:...AGG diisseli Ventoa.
Tuo ei nyt ihan osunu...
Taajuus kirjoitti:Niin monet kerrat on tullut kirottua tuo rakkine alimpaan helvettiin ja vannottua että ensi kerralla kun piiputtaa, ohjaan suoraan lähimpään kaiteeseen sopivassa kulmassa - että takuulla menee lunastukseen.
Jotenkin tunnistin itseni tästä... :)
Heh, ei nyt ihan noin kovaa tunnelatausta ole oma ensimmäinen autoni herättänyt, mutta olihan se kiva kaveri. Kyseessä oli '86 1.6D Jetta, jonka kanssa käytiin vaikka minkälaisia seikkailuja läpi. Varsinkin ohitustilanteet kyseisellä pelillä jäivät sattuneesta syystä muistiin :D
No, nykyäänhän tuo Jetta on jo osina, mutta sen moottori hyrrää vieläkin iloisena kaverin Caddyssä :D Taitaa olla jo reilusti yli puoli miljoonaa takana sillä moottorilla, eikä vesipumpun hajoamista suurempaa vikaa ole tainnut koskaan olla.
Muistan kun kaveri soitti tuossa vähän yli vuosi takaperin, ja sanoi että "kuulostaako tutulta?" ja taustalla pauhaa vanha kunnon 1.6D :)
No, nykyäänhän tuo Jetta on jo osina, mutta sen moottori hyrrää vieläkin iloisena kaverin Caddyssä :D Taitaa olla jo reilusti yli puoli miljoonaa takana sillä moottorilla, eikä vesipumpun hajoamista suurempaa vikaa ole tainnut koskaan olla.
Muistan kun kaveri soitti tuossa vähän yli vuosi takaperin, ja sanoi että "kuulostaako tutulta?" ja taustalla pauhaa vanha kunnon 1.6D :)
Ei nyt ihan noin vahvaa tunnesidettä ole minullekkaan muodostunut. Mutta aina välillä tulee vanhojen autojeni kuvia katseltua ja muisteltua. Ehkä kaikista rakkain on -87 1.8 kakkis jonka ostin 17 vuotiaana 144 tkm ajettuna. Vuoden päivät sitä rakentelin ja kun sain valmiiksi ja kortin taskuun, halusi joku sen väkisin ostaa. Vaikka sain hyvän hinnan, niin silti sitä välillä kaipaa takaisin. Kerran olen auton sen jälkeen nähnyt myynnissä, mutta en raaskinut ostaa ku hinta oli niin kova. Mutta jos kyseinen golffi, rek. nro BKN-358 on vielä ajossa, eikä ole jo siirtynyt kakkisten taivaaseen, niin olisin kiinnostunut kuulemaan autosta ja ehkä vielä joskus yritän ostaa sen takaisin. Ehkä tämä sitten on sitä rakkautta. :)
Ihminen voi rakastua toiseen, ihminen voi kiintyä lemmikkiinsä hyvinkin syvästi, mutta auto tulee kyllä kaukana näitten jäljessä. Itselläkin on ollut monta "hyvää" autoa ja niitäkin, joista nuorena unelmoin, mutta eipä niistä kovin vaikea ole ollut luopua.
Vanha viisaus: jos jotain haluaa, on jostain kyettävä luopumaankin.
Vanha viisaus: jos jotain haluaa, on jostain kyettävä luopumaankin.
kyllä on itelläkin ikävä ekaa autoa.. aika romuksi ajettu vento se oli, mutta oli niitä hyviä hetkiä, aijai on ikävä sitä kun kortin sai ja ajeli sillä pimppistä ekoja kertoja :D
sitten hirvikolarissa kuoleman kohdannutta seat cordobaa on ikävä ja edellistä autoa, kolmoskoppasta golffia kun sitä tuli laiteltua jo enemmän kuin aiempia.. :S
sitten hirvikolarissa kuoleman kohdannutta seat cordobaa on ikävä ja edellistä autoa, kolmoskoppasta golffia kun sitä tuli laiteltua jo enemmän kuin aiempia.. :S
-
laaki\veijo.l
- -
- Viestit: 217
- Liittynyt: 17.1.2004 1:25
Eipä ole ollu tuollaisia oireita. Aina on ollu joka autossa (12kpl) jotain vikoja/ominaisuuksia jotka on häirinny. Aina ne on parantunu kun on vaihtanu auton nippuun rahaa. =D
Sitä päivää odotellessa että voi ostaa uuden auton pitkällä takuulla ja kaikenmaailman käyttö turvilla. Sitten voi valittaa ja narista takuuseen joka vian.
Sitä päivää odotellessa että voi ostaa uuden auton pitkällä takuulla ja kaikenmaailman käyttö turvilla. Sitten voi valittaa ja narista takuuseen joka vian.
Kolmas auto on pihassa, sen jonain päivänä laitan ajokuntoon. Toki pienillä muutoksilla, alkuperäset kanttiset umpiot on turhan kalliita (130e/kpl) niin ne korvataan jollain perus 7" rinkuloilla joita saa sen 4 kappaletta alle yhden alkuperäisumpion hinnalla...
Neljännestä ja viidennestä autosta pitäs eroon päästä, itseasiassa neljännen auton voisi vaihtaa seitsemänteen joka olisi sitä projektiksi hankittua kuudetta autoa vastaava, saisi kuudennen varaosiksi kun pellit meinaa olla ruosteessa.
Neljännestä ja viidennestä autosta pitäs eroon päästä, itseasiassa neljännen auton voisi vaihtaa seitsemänteen joka olisi sitä projektiksi hankittua kuudetta autoa vastaava, saisi kuudennen varaosiksi kun pellit meinaa olla ruosteessa.
Mulla lötköttää ensimmäinen auto pihassa, sen kun ostin vähän ennen ajokortin saantia niin rupesi seuraavana päivänä jo kaduttamaan.
Ja sehän perkele sitten otti ja sippas viikkoa ennen kun sain kortin, oli hyljättynä tallissa puolisen vuotta kunnes sain aikaseksi mennä kattomaan mikä siihen sillon tuli ja 5 minuutissa oli auto käynnissä :)
Sitten myin sen halvalla kaverille sillä ehdolla että myy mulle joskus takasin, ja lupaus piti. Puoli vuotta olen nyt nauttinut ykköskoppaisen kyydeistä, mutta ei voi mitään uudempaa tekee mieli. Paskan marjat noihin peltikoppeihin sentään rakastuta :D
Ja sehän perkele sitten otti ja sippas viikkoa ennen kun sain kortin, oli hyljättynä tallissa puolisen vuotta kunnes sain aikaseksi mennä kattomaan mikä siihen sillon tuli ja 5 minuutissa oli auto käynnissä :)
Sitten myin sen halvalla kaverille sillä ehdolla että myy mulle joskus takasin, ja lupaus piti. Puoli vuotta olen nyt nauttinut ykköskoppaisen kyydeistä, mutta ei voi mitään uudempaa tekee mieli. Paskan marjat noihin peltikoppeihin sentään rakastuta :D
Kyllä mä oon kiintyny mun kakkikseen siinä määrin että vois puhua jo rakkaudesta. :D Vuoden verran oon kohta sillä ajellu, mutta suhde on silti jo vahva. Onhan se mun ensimmäinen autokin. :D
Ei tästä rakkaasta kyllä helpolla luovuta. Taidan tehdä siitä ikuisuusprojektin tai sitten sijoitan johonkin mukavan lämpimään talliin ja käyn aina viikottain hieromassa sitä :D
Ei tästä rakkaasta kyllä helpolla luovuta. Taidan tehdä siitä ikuisuusprojektin tai sitten sijoitan johonkin mukavan lämpimään talliin ja käyn aina viikottain hieromassa sitä :D
Niin, mä meinasin kyllä tuon oman Lötkön säilöä, rahaa tullut laitettua siihen ihan riittämiin, ja pirun kivahan mokomalla ajella. Hassua sinällään, kun joskus 10v kakarana tuollaista kuolasi jossain kuvassa niin ajatteli "tälläsen jos joskus saisi.." ja nyt sellainen sitten on.
No joo..eipä ihan hirmuisesti uudempia pelejä olekaan joita ns. oikeasti tekisi mieli. Toista saksalaisemerkkiä (eikä muuten enää ole VAG) tekisi mieli, mutta järki sanoo vielä toistaiseksi että ei, kun sen verran vähän tulee ajeltua muutenkin)
No joo..eipä ihan hirmuisesti uudempia pelejä olekaan joita ns. oikeasti tekisi mieli. Toista saksalaisemerkkiä (eikä muuten enää ole VAG) tekisi mieli, mutta järki sanoo vielä toistaiseksi että ei, kun sen verran vähän tulee ajeltua muutenkin)
Palaa sivulle “Yleinen - muut aiheet”
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa