Lohko porattiin 0.5 mm ylikokoon ja siihen uusittiin kaikki kulutusosat ja tiivisteet. Alakertaan sujautettiin Wisecon männät ja Maxxpeedingrodsin kanget. Ahdin on Garrettin "diskoperuna" eli GT28RS integroidulla hukkaportilla, pakosarja Donan käsialaa, suuttimet Siemens-Deka 875 cc ja bypass Forge 007. Moottorinohjauksena toimii Megasquirt MS3X, jonka myötä koneen sähköt sai rakentaa pitkälti kokonaan uusiksi. Seosmittari on Innovate LC2 Boschin LSU 4.9 lambda-anturilla. Tarkoituksena on ollut tehdä tuplakartat bensa- ja E85-käyttöä varten, mutta se on toistaiseksi jäänyt vielä vaiheeseen, koska en ole saanut flex fuel -sensoria toimimaan kunnolla. Tankki vaihtui kolmoskoppaisen malliin ja bensapumppuna toimi vielä tässä vaiheessa VR6:n vakiopumppu.
Näillä eväillä Powerbyten penkissä irtosi suljetun alueen tehoiksi 296 hp / 390 nm ja 185 hp katukäyttöön. Enemmänkin olisi löytynyt, mutta bensapumpun tuotto loppui kesken. Kartan saa vaihdettua napista tilanteen mukaan. Nyttemmin VR6:n vakiopumpun kaveriksi on tullut Boschin 044 litran kerääjäsäiliöllä, josta lähtee bensalinjat AN6-liittimillä IE Integrated Engineeringin suutintukille. Eipä ole enää pelkoa, että menisi laihalle. Tällä kokoonpanolla ei ole penkissä käyty, mutta kai sieltä hieman enemmän nykyisin irtoaa.
Ahtoputket ja silikoniletkut ovat eBaysta haalittuja 2.5" -kokoisia. Venakopan maalasin VHT Wrinkle Plus -ryppymaalilla. 600x300x76 mm välijäähdytin mahtui mukavasti maskin taakse syylärin eteen lukkopeltiä hieman paloittelemalla ja kallistamalla syyläriä koneeseen päin. Tuplavaloja tuohon keulaan ei kyllä enää tarvitse mahduttaa. Flekti vaihtui ohuempaan tarvikemalliseen alkuperäisen viedessä liikaa tilaa pituussuunnassa. Sileä sadevesikaukalo on SWG Motorsportin tekele.
Etujarruiksi tuli G60:n 280 mm kamat ja taakse VR6:n taka-akseli vakiokokoisilla 226 mm levyillä ja nelosen satuloilla. Etutukivarsien ja taka-akselin pusliksi tuli Powerflexit. Tälle keväälle hommasin uudet, aidot kiinalaiset 16" Autostar Minus -vanteet 205/45 Nankangeilla. Laatikkona oli alunperin vakiokuntoinen neloskoppaisen dieselin 02J DQY, johon asensin viime talven aikana Quaifen lukon. Tämän muutoksen myötä ajettavuus parani noin 100 % ja vetely väheni huomattavasti. Ja jää kaasua painaessa kaksi raitaa asfalttiin. Alusta oli alunperin FK:n hinnat alkaen korkeussäädettävä, joka vaihtui viime talven aikana KW Variant 2:een.
Sisusta on pitkälti alkuperäisessä kuosissa ja tyylikkäin versio mitä kakkikseen on saanut eli beigensävyinen ruskealla kojelaudalla. Vakioratin vaihdoin väreihin paremmin sopivaan ykköskoppaisen ruskeaan "Spucknapf"-rattiin ja lattialle tuli beiget tekstiilimatot. Pelkääjän jalkatilaan laitoin 2 kg sammuttimen, kun ei näistä romuista koskaan tiedä. Kojelautaan tuli OEM-tyylinen DIGIFIZmini GL Wideband O2 -seosmittari.
Pääsääntöisesti tekniikka on pelannut hyvin, joskin monenlaisia pikkuongelmia on ilmennyt matkan varrella ja kaiken kaikkiaan minun omistuksessani neljän kesän aikana mittariin on kertynyt reilu 30 tkm. Mutta tylsäähän siitä tulisi, jos kaikki toimisi moitteettomasti. Tämä kesä todennäköisesti menee tällaisella kokoonpanolla, mutta vetarithan tähän pitäisi saada myös taka-akselille. Nähtäväksi jää riittääkö motivaatio koskaan sen toteuttamiseen.