Tulin empimättä kuukausi takaperin hankkineeksi henkilöauton Volkswagenin 80-luvun loppupuolen mallistosta halvan hinnan ja auton ostamisen ajankohtaisuuden vuoksi. Autoni on toisen sukupolven coupé-Jetta vuodelta 1988 kaasutinkoneella, joka palvelee ajokortti-ikäisen tehon- ja tunnelmanhakuisuutta erityisen huonosti.
Auto oli seisonut 1 – 2 vuotta havumetsän laitamilla sijaitsevalla pihalla vailla minkäänlaista kunnossapitoa iskunvaimennin- ja ruostevauriokorjausten jälkeen, jonka todella huomasi jo pihaportilta auton värin ollessa siniharmaasta omaväristään kaukana lukuisten siitepölykerrosten vuoksi.
Auto päätyi samantien liuotinpesuun ennen kaupantekoa, olihan myyjä tuttuni, ja liuotinhöyryjen nosteessa pestessäni moottoritilaa huomasin vesikaukalon tyhjennysreikien olevan tukossa miltei maatuneen puutuotteen voimasta. Revin vesikaukalon yläpuolisen suojamuovin viipymättä pois, jolloin raitisilmasuodatin paljastui – se oli lähestulkoon mustaa paperimassaa, jonka haitta oli suurempi kuin hyöty.
Jatkoin tutkiskelua tutkien mahdolliset öljyvuodot, letkujen halkeamat ja ruostumat todeten kaiken olevan kunnossa, ja ainoa toimenpide joka tulee tapahtumaan on pintapuolisen ruostuman hiekkapuhallus pakosarjasta ja sen maalaus. Lisäksi itse moottorille tehtäviä toimenpiteitä ovat sylinterikannen oikaisu, venttiilinistukoiden ja venttiilien työstö ilmaiseksi koulun resursseja käyttäen, sekä kaasuttimen säätö.
Vasta moottoritilan ja auton pintapuolisen puhdistamisen jälkeen tartuin avaimiin, kokeilin autoa käyntiin tuloksetta, koska akku oli noiden parin vuoden aikana odotettavasti tyhjentynyt. Ruuvasin vara-akun myyjän kanssa paikoilleen, istuin kuskin penkille ja pumppasin pari kertaa kaasua ja käänsin avaimia virtalukossa – tuttua yrittämistä talvikäynnistysten tapaan ja murahdus käyntiin; tässä yksi syy miksi pidän K-Jetronicista, mutta näköjään kaasutinkoneellakin pystyy samaan.
Annoin auton rauhassa lämmetä normaaliin käyntilämpötilaansa tarkastaessani valojen toimivuuden ja tutustuessani tavaratilan tarjontaan, kuten pinnoitettuun nastarengassarjaan ja jumiutuneisiin takaluukun tiivisteisiin, sekä katsastuksen jälkeen ostettuun äänenvaimentimeen taakse, joka olikin yksi näistä syistä jonka takia katsastuksessa tulikin merkintää.
”Nyt auton sisätilan pariin”, pohdin käytyäni auton silmämääräisesti lävitse lukuunottamatta pyöränkaaria ja muita hieman ”piilossa” olevia ruostumiskohtia.
Istahdin autoon ja kuuntelin suhteellisen korkeata tyhjäkäyntiä todeten jo korvakuulolta sen olevan ylitse 1 000 rpm, kierrosnopeusmittarin mukaan 1 100 rpm, mutta sillä ei ole juurikaan väliä, koska auto on menossa säädettäväksi, kuten jo yllä kirjoitin. Kiinnitin erityisesti huomioni etuovipaneeleissa, turvavöissä ja aurinkolipoissa olleeseen rapaan, mutta se ei haittaa yhtään, koska syyslukukauden alkaessa auton sisusta purettaisiin, pestäisiin ja ovet saisivat uudet verhoilukankaat.
Vielä auton koeajo voimansiirron ja hallintalaitteiden kunnon toteamiseksi.
Odotukset eivät ole suuret 90-hevosvoimaiselta kahdeksan venttiilin vekottimelta, mutta mittarin näyttämät 260 000 ajettua kilometriä eivät kyllä tunnu paljoa vieneen uudenkarheutta moottorilta.
Vaihteisto toimii moitteetta ainakin 1 – 3 välillä, mitä nyt hiekkatiepätkällä pystyi kokeilemaan. Kytkin ei luista ja moottori ei päästä minkäänlaisia sivuääniä, ainoat sivuäänet olivat moottorin lämmetessä kuuluneet venttiilien hydraulinostinten kopina, joka rauhoittui ja katosi.
En ollut juurikaan ottanut autosta tietoa, joten ohjaustehostimen puuttuvuutteenkaan en ollut valmistautunut. Ohjaustehottomuus nosti auton pisteitä silmissäni, kysyjille voin vastata jo näin alkuun old school -tunnelman. Ohjaus ei puolla, mutta ohjauskulmien säätö on kyllä syksyllä ajankohtaista.
Koulussa sitten jokaisen nesteen vaihtaminen, tulpanvaihto ja ylipäätään vaikka ylimääräinen määräaikaishuolto.
Kyllä vain, auto tutkittu sisältä ja ulkoa, todettu hintansa väärtiksi ja maksettu hetimiten pullollisella Koskenkorvaa. Syksyllä edessä on remontoinnin jälkeen katsastus ja omistajanvaihdos, joista jälkimmäisellä ei ole ennen syksyä mikään kiire, koska myyjä on perhepiiristäni.
Alla kirjoitan vielä tulevista muutoksista:
- - Auto saa allensa Tigar Prima -kumit kokoa 205/50R15 kunhan sopivat 7” leveät vanteet löytyvät.
- Takasivulasien ja takalasin tummennus tutun tai ammattilaisen toimesta.
- Pakoputkisto pakosarjasta asti 2” putkella, äänenvaimennusta sen verran ettei tarvitse korvatulppia käyttää.
- Äänentoistolaitteistoa voisin ryhdistää erillissarjalla ja bassokaiuttimella.
- Maalautus budjetin salliessa.
- Muita ulkonäköteknisiä paranteluita, kuten ohjauspyörä.
- Sisälle oviin uudet kankaat, penkinpäälliset, seisontajarrun ja vaihdekepin suojapussit.
- Vaihdekepinnuppi ja vaihdekepin lyhennys.
- Lasikuituräpellystä ei luultavasti, mutta jotain on mustien puskurien tilalle keksittävä.
- Alustasarja on harkinnassa, mutta mielummin lyhennän jousia.




Neljännessä kuvassa ovipaneelit pestyinä. Ette varmaan voi kuvitellakaan kuinka likaiset ovet olivat ennen pesua.