Joo, ei ollut tarvetta ovien säätelyyn. Vastaushan tuossa kuitenkin tulikin.
Seuraavalla viikolla tulikin jo Saksanmaalta ensimmäinen paketti, tuoreet kirkaslasiset umpiot. Omaan makuun parhaimman näköiset, kun en mitään Angel Eyes -rinkuloita tähän halunnut. Bemarissa sellaiset on, mutta ovatkin tehtaan siihen suunnittelemat.
Korkeudensäätömoottoreitahan ei näissä mukana ollut, joten purkasin ne vanhoista umpioista, oikeanpuolisessa oli vähän repeämää muovikuoressa kolarin seurauksena, pienellä 'muovihitsauksella' eli kolvilla sai senkin taas vedenpitäväksi ja toimivaksi.
Onhan noissa vähän eroa kirkkaudessa.
Peltiosien säätelyn jälkeen alkaa saumatkin olla aika...
...kohdallaan...
Puskuria vähän mallattuna paikalleen. Kokeilin ilman listoja, niin ajatus vahvistui että ylimmät listat maalataan korin väriin. Taitaa olla ilmeisesti vain V6-malleissa alunperin näin tehty. Harkitsin alunperin myös helmojen maalausta hopeaksi, mutta kun ei sitä Votexia saanut, ja kun (kerrankin) oli ajatus ettei tätä autoa kummemin "tuunattaisi" madaltamalla, niin ehkä tähän kuosiin tuo OEM-lookki toimii parhaiten.
Uusi akkukin tuli hankittua, mukana tullut oli jo aika kuiva
Tämän jälkeen autoa tuli jo käytettyä leimalla. Muuta sanottavaa ei ollut kun perinteisiä VAG-vikoja eli välystä etupäässä. Kolinaa kuuluikin kuopissa joten tämä oli arvattavissa.
Pari tukivartta toiselle puolelle ja kallistuksenvakaajan koiranluut. Kun ei "enempää" ollut väljänä, niin vaihtelin vain ne. Osa tukivarsista olikin aika tuoreen näköisiä, ehkä edellisenä vuonna vaihdeltu.
Persoonallisia osanvaihtotapoja a lá VAG osa 2: Helpoltahan kuulostaisi jos vois vaan avata tukivarren mutterit ja vaihtaa uuden tilalle, mutta ei, Passatissa otetaan koko tolppa lattialle, jolloin muttereita mahtuu vasta vääntelemään.
No eihän siinä mitään, tolppahan lähtee suht kivuttomasti pois, mutta olisihan näitä helpominkin voinut vaihtaa. Seuraava vitsaus oli etukallistuksenvakaajan koiranluut. Eräissä nimeltämainitsemattomissa Saksalaismerkeissähän koiranluut vaihdetaan seuraavasti: mutterit auki => koiranluu pois => uusi tilalle ja mutterit kiinni.
Noh, arvatenkin Volkkarissa koiranluu vaihdetaan siten, että mutterit auki => kiroilua kun ei luu mahdu tulemaan pois kun ottaa kiinni iskarin alakiinnikkeeseen => iskarin alakiinnike irti => lisää kiroilua kun iskarin alakiinnikkeen pultti ei mahdi tulemaan pois jos et ota alatukivartta irti.....tässä vaiheessa jouduin jo kaivamaan rälläkän esiin, ja poikkasemaan vanhan koiranluun pultit, kivasti putosi pois. Ehkä Vofsburgissa ovat ajatelleet ettei purkamisen helppoudella niin väliä, kun joutuu kuitenkin vaihtamaan kaikki luukkuvat nivelet aina kerralla etupäähän. :-D
Onneksi näitä ei tule enää otsa rytyssä tehtyä, vaan lähinnä terapisena vastineena päivätyölle. Ja kun ei tällä ole niin päivän päälle kiire, millon pitää olla valmis. Lähinnä vaan naurattaa tälläisen insinööriyden kukkaset.
Jatketaanpa tarinaa taas joku ilta.... :-)