.vvv.

Yleiset ei-autoaiheiset jutustelut, kuten tietokoneet, muurahaisten karkoitukset ja muut :)

Valvoja: ffp jäsenet

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

.vvv.

ViestiKirjoittaja cancermann » 23.8.2006 2:06

Xhox plääh
Viimeksi muokannut cancermann, 1.12.2013 20:19. Yhteensä muokattu 5 kertaa.

Rässä
-
Viestit: 47
Liittynyt: 14.9.2004 1:43

ViestiKirjoittaja Rässä » 23.8.2006 5:40

Joo, vittumaistahan toi on. Itsellä avioerosta ei ole kokemuksia mutta muuten suhteen loppumisesta kyllä. Oon ite niin tarkka näistä että jos mun muija nyt pettäis mua niin lähettäisin kävelemään kyllä ihan samantien ja ymmärrän täysin jos hän tekis vastaavassa tapauksessa mulle saman. Pettäminen on kyllä ihan vihoviimeinen asia maailmassa. Paskempi juttu sulla kun on noin pitkä suhde kuitenkin ja lapset myös. Tosin sanotaanhan sitä ettei itseensä pidä kiduttaa lasten takia ja jos kerran pettää, tekee sen myös uudestaan. Mut tätä mieltä mä oon, ei välttämättä kannata noudattaa "ohjeita"

Pasaatti
-
Viestit: 1424
Liittynyt: 26.1.2005 22:12

ViestiKirjoittaja Pasaatti » 23.8.2006 7:38

Ite olen eronnut suhteesta kolme kertaa ja päättänyt et jos vielä neljäs pitempikestoinen suhde on "tarjolla", niin sen sit perkule pitää olla jo erikoinen et siihen leikkiin lähden mukaan. Naimisiin asti en ole päässyt - onnex. Voipi olla myös aika tiukassa mua alttarille saada, pitäisi sitä ennen liittyä kirkkoonkin...

Tilannetta sulla hankaloittaa penskat ja varmaankin aikastalailla kaikki yhteinen omaisuus. Uutta toosaa löytää aina, tokihan toi 12-vee on aikasta hukkaan heitettyä aikaa mikäli suhteessa haluaa elää.

Onkos nykyinen sit lähdössä uuden perään vai mikä syynä - ootteko saaneet keskusteltua asiasta ilman volumen nostoa? Entä ootteko puhuneet mikä oli alunperin syynä et piti käydä hakeen vierasta lelua?

Vielä tarina serkusta jolla oli kanssa ero pitkästä suhteesta. Äijä ilmoitti tuossa kuukausi sitten että olis uus toosa tarjolla, ei ole vielä käynyt koittaan, mut mieli tekis (oli muuten aika helvetin rehellinen). Serkkulikka oli maansa myynyt ku soitti ja kertoili asiasta, kuulosti puhelimen välityksellä siltä et oli seuraavana köyttä rasvaamassa. No, viikko ja alkoi hälläkin valoa näkyyn tunnelin päässä. Päätti samalla et perkele, tähänhän ei jäädä makaamaan. Laitto deitti-ilmoituksen ja kierteli kokemassa pyydykseen tarttuneita :-) Nyt on muuttamassa ens kuussa etelään vanhan tutun luokse, joka oli tuntunut "siltä oikealta". Ite epäilen asiaa, mut eipä se oikein minulle kuulu. Oli kuitenkin vielä tuumannut entiselleen, joka oli tullut nyt hieman katumapäälle, et "sitä soppaa syöt mitä keitit".

Markus_K (make80)
-
Viestit: 640
Liittynyt: 10.3.2004 8:25

ViestiKirjoittaja Markus_K (make80) » 23.8.2006 9:38

jos päätätte jatkaa niin hakekaa ulkopuolista apua tilanteen ratkaisemiseksi. jotkut väittää että pettämisestäkin voi selvitä, mutta kun kokemusta ei ole niin enpä siihen sen enempää sano. varmasti todella paskamainen tilanne. perheneuvola tai avioliittoneuvoja tai mitä ne nyt olikaan auttavat selvittelemään tilannetta. siinäkin tapauksessa että päättäisitte lähteä erilleen.

muista puhua asiasta muidenkin kanssa niin saat tuskaa jaettua.

voimia sulle paljon.
Viimeksi muokannut Markus_K (make80), 23.8.2006 9:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Warmaster
-
Viestit: 1770
Liittynyt: 23.7.2003 9:13

ViestiKirjoittaja Warmaster » 23.8.2006 9:41

eipä tuosta pettämisestä kovin helpolla yli pääse... Luottamus menee naisiin kyllä pitkäksi aikaa kun vielä valehdellaan ja vaikka vannotaan että viimeinen kerta niin homma jatkuu. Siis tämä nyt vain sattui kohdalleni, en sano että kaikki on semmoisia..

Voimia täältä kanssa Cancerman, hyvä että avoimesti uskallat puhua asiasta, tsemppiä!

Kale
-
Viestit: 1439
Liittynyt: 23.7.2003 19:48

ViestiKirjoittaja Kale » 23.8.2006 9:56

Ei taida täältä näin pahoja erokokemuksia löytyä.

Jos vastaavaa sattuisi itselle niin suhtautuisin asiaan seuraavalla tavalla:
Kakistaisin muijasta irti kaiken tiedon, siis ihan kaiken. Jos ei irtoa muuten niin sitten vaikka haulikolla uhaten. Jos on antanut persettä useammalle kuin yhdelle niin sitten savottaa vaan on enemmän.

Seuraavaksi sitten pitäisi tehdä selväksi miehelle, että toisen omaisuuteen ei kosketa. Valitettavasti poliisi ei auta tässä asiassa kuten on jo nähty, että "luvattoman haltuunoton" tapauksessa vain silitellään rikollisen päätä. Jos kyseessä on luvattoman iso äijä niin haastetaan silti ja otetaan tarvittaessa turpiin. Jos turpiin tulee niin sitten myöhemmin käydään porukalla kertomassa viestiä. Ilman muistutusta ei saa vastapuoli asiasta selvitä. Jos kyseessä on henkilö lähipiiristä niin surutta vaan luita poikki. Nää on näitä kirjoittamattomia sopimuksia: kaverin muijaan ei kosketa, toisen ranskalaisia ei syödä, vastustajan mailaa ei mitata kesken matsin jne. Valitettavasti joku rikkoo aina näitä sääntöjä. Jos mies on suhteessa niin käydään kertomassa hänen puolisolleen mitä tämä on mennyt tekemään. Vähintäänkin oikeutettua. Jos "hakattu" tekee rikosilmoituksen niin putkassa on hyvä miettiä asiaa rauhassa. Ei tarvi ainakaan töihin mennä. Tietty rikosilmoituksen jälkeen on hyvä käydä vielä muistutukseksi käydä veistämässä miestä turpaan. Nämä on pakko tehdä jos meinaa kunnialla asiasta selvitä.

Jos lapsia ei olisi niin asiasta olisi selvitty lemppaamalla muija pihalle. Mutta kun kerran niitä on niin niiden ehdoilla pitää jatkaa. Se onkin sitten hankalampi juttu sillä jos jäätte yhteen niin asia kaivaa mieltä myöhemmin ja huomaat takovasi muijaasi kännissä turpaan perjantai iltana paskan työviikon jälkeen tai sitten käyt nylkyttämässä jotain teinihoroa "kostoksi". Pahimmassa tapauksessa iskee vielä joku tauti.

Eroaminen koskee lapsiin riippumatta iästä. Eroja nähnyt liiankin paljon ja itodistanut turhankin läheltä miten voi käydä. Onneksi noin nuoret eivät vielä osaa harkita itsemurhaa.

Lapsiahan tässä käy eniten sääliksi koska heidän loppuelämänsä tulee muuttumaan radikaalisti joka tapauksessa. Koska tytöt ovat noin nuoria tarvitsevat he ehdottomasti omaa äitiä, mieluiten kuitenkin koko perheen ympärille.

Kaikki vaihtoehdot on huonoja. Koita selvitä jotenkin.

lukkari
-
Viestit: 5982
Liittynyt: 25.3.2004 18:20
Viesti:

ViestiKirjoittaja lukkari » 23.8.2006 10:02

Ei näitä asioita järjellä voi selittää. Olin aikanaan mielestäni onnellisesti naimisissa, lapsia meillä ei ollut, emmekä niitä kumpainenkaan kaivannut.

Viisi vuotta olimme kaikkiaan yhdessä, josta kolme vuotta naimisissa, kunnes hän yllättäen ilmoitti, että on löytänyt toisen naisen ja muutti saman tien pois yhteisestä kodistamme tämän kolmannen osapuolen luo.

Katkeruus oli päällimmäinen tunne ja purin sen vaimoonkin -hän ymmärsi vahvan tunnereaktioni ja otti kaiken syyn tapahtuneesta itselleen ihan mielellään, olihan hän tavallaan vapautunut kahleista.

Aika pitkään asiaa piti sulatella ja ystävien apu oli korvaamaton. Avioeron hoidimme vireille hyvin pian eromme jälkeen, jotta peli olisi selvä.

Edit: miettikää, kumpi on miehelle pahempaa: se, että vaimo pettää miehen kanssa vaiko että vaimo pettää naisen kanssa?

ville s
-
Viestit: 379
Liittynyt: 25.7.2003 8:03

ViestiKirjoittaja ville s » 23.8.2006 10:21

kerronpa työ kaverin tarinan,ku iteltä ei löydy ku tätä perus kauraa et 5v yhes ja si petetään.
mu kumminkin eli mun työ kaveril arille kävi näin.olleet yhessä 16 vanhoista asti,naimisissa 14v,3lasta.tarina alkoi sillai et rouva jäi kiinni pettämisestä ja sanoi et löysi elämänsä rakkauden.no rouva lähti ja jätti lapset arille ja asunto lainat sille.si ku ero oli jo tullut selvisi et rouva joka oli hoitanut perheen laskun maksut oli jättänyt jossain vaiheessa laskuja maksamatta ni arilta oli sen itse tietämättään mennyt luottotiedot.ku rahaa oli pitäny saada omiin mies seikkailuihin.no ny mun työ kaveri ei meinannu saada lapsilleen kunnon puhelin liittymiäkään ku eio oo luottotietoja,yn muita vaikkeuksia oli.

mu ny kun on vuosi mennyt siittä ni ari on kuin uus mies.lapset voi hyvin,itekin tuntuu olevan tosi pirtee ja hyvin voiva,mitä nyt joskus vähän rahasta on tiukkaa.

eli tälläi sivusta katottuna voi se mies yksin huoltajanakin olla onnellisempi ku paskassa suhteessa...

se vaan o karu totuus ku luottamus o menny ni se o menny ei siit lämmittämäl mitään saaa aikaan..

mu voimia sulle koita jaksaa.

ja omasta kokemuksesta voin sanoa et ku oikein masentaa ni kannattaa käydä spykiatrilla,se oikeesti auttaa ja helpottaa!!

ei kannata ajatella et hävettää tai et se o akkojen juttuja.

piruite
-
Viestit: 71
Liittynyt: 10.10.2003 16:49

ViestiKirjoittaja piruite » 23.8.2006 10:21

Tsemppiä sulle, mies. Eiköhän noi aiemmat kommentit sisällytä ne tärkeimmät asiat. Ite olen ollu aika lähellä tuota tilannetta mutta ei noin kurjasti ole käynyt.

Yritä nyt toimia harkiten ja rauhassa vaikka varmasti meinaa pää hajota vitutukseen. Tuo sivusuhde saattaa olla joku hetken mielijohde, eikä noin pitkää liittoa kannatais sellaisen takia heittää hukkaan. Jos tilanne on toi ja et ole kaikkea luottamusta menettänyt niin tilanteen rauhoittumisen ja keskustelun jälkeen vois kannattaa yrittää jatkaa.

Sen vielä sanoisin, että mieluummin erotaan sovussa kun jatketaan väkisin yhdessä mukuloitten takia. Ei ne ole ansainnut kuunnella teidän erimielisyyksiä, kuten meillä tapahtuu turhan usein. Lapsethan tässä tärkeimpiä on.

Voimia.

ville s
-
Viestit: 379
Liittynyt: 25.7.2003 8:03

ViestiKirjoittaja ville s » 23.8.2006 10:27

ja tohon kale tekstiin viitaten.

ei se sen äijän vika oo jos muija ei tiedä mitä parisuhteessa/naimisissa olo merkkaa. turha siinä o ketään mennä hakkaan se o lapsellista uhomista!

se muija siinä tekemisistään vastuussa o ei se äijä!

Pasaatti
-
Viestit: 1424
Liittynyt: 26.1.2005 22:12

ViestiKirjoittaja Pasaatti » 23.8.2006 10:32

Kyllä on siinä tapauksessa mikäli on tiedossa et nyt ollaan toisen pesällä - vaikkakin muija olisi tehnyt aloitteen.

snowrakker
-
Viestit: 170
Liittynyt: 23.7.2003 8:21
Viesti:

ViestiKirjoittaja snowrakker » 23.8.2006 10:46

Enpä osaa ruveta aikusten tekemisiä ruotimaan, mutta yhtä ikävää tapausta lähipiiristä seuranneena:

Laitaakaa sijalle 1.
LAPSET
Sijalle 2.
LAPSET
Sijalle 3.
LAPSET

jne. n kertaa.

Aikunen yleensä toipuu erosta ennemmin tai myöhemmin.
Riidelkää jos riitelyttää, sopikaa jos siltä näyttää, mutta koittakaa olla aikuisia sillon kun lasten tulevaisuudesta päätetään. Menkää keskinäisen vihan yli vaikka kuinka vxxxxtas. Eronkin jälkeen lapsilla pitää olla kaksi rakastavaa vanhempaa joita lapset tapaavat sovitusti (parhaassa tapauksessa lapsella voi olla 4 rakastavaa vanhempaa, mutta vain yksi Isä ja Äiti).

Sairasta manipulointia ja lasten kautta kostamista nahneenä en voi tajuta miksi lapsen/lapsien kautta kostetaan exälle.

Mulla on lähipiirissä kokemuksia molemmista tavoista ja on hienoa nähdä kaksi aikuista joilla on "välit poikki" mutta lasten asiat järjestyy lähes 100%.

Me on vaimon kanssa näistä keskusteltu vaikka olemmekin ihan onnellisesti naimisissa ja sovittu, että lapset ei mahdollisen eron sattuessa saa tulla kärsimään. Rahasta ja omaisuudesta voi tapella, toiselle voi huutaa ja olla vaikka kuinka raivoissaan, mutta lapsilla pitää olla tasapuolinen oikeus molempiin vanhempiin jatkossakin.

Pakko vähän sotkeutua aikustenkin asiaan ;)

Aikalisä vois hieman tuulettaa ensimmäisiä pinnalla kyteviä tunteita.

Kale
-
Viestit: 1439
Liittynyt: 23.7.2003 19:48

ViestiKirjoittaja Kale » 23.8.2006 10:53

Kyllä siinä on molemmat osapuolet vastuussa. Ja nyt kun muija hakee eroa niin kyse tuskin on yhdestä kännisestä hairahduksesta. Muistutus on tarpeellista antaa jotta tulee selväksi, että mitä on tullut tehtyä. On se outoa, että autoon kohdistuneet rikoksen takia puhutaan saunan taakse viemisestä. Nyt on kuitenkin kyse elämää suuremmista asioista kuin pelkästä uhoamisesta. Säännöt on v**tu säännöt (Bruce Robinson).

Defeat
-
Viestit: 2056
Liittynyt: 27.7.2003 17:51
Viesti:

ViestiKirjoittaja Defeat » 23.8.2006 10:57

On se outoa, että autoon kohdistuneet rikoksen takia puhutaan saunan taakse viemisestä.

Auto on kuitenkin aika huono tekemään omia päätöksiä. Tuskin se huutaa sille yön timolle, että tule ja varasta minut.
Pettäminen on kuitenkin pettäjän itsensä tekemä valinta.

kilpijoki
-
Viestit: 4035
Liittynyt: 16.9.2003 12:03

ViestiKirjoittaja kilpijoki » 23.8.2006 11:05

Näinhän se on.

Voimia cancerille.

Itse olen nyt sivusta seurannu 3 serkun aviosääty muutoksia. Parissa tapauksessa lapsien sijoittaminen on hoitunut hienosti ja taas yhdessä asiat eivät ole ihan niin mukiin menneet.

Kyllä meilläkin väliin ajatuksia tuuletetaan oikein huolella, mutta sitten on taas hyvä olla. Ollaan kuitenkin vaimon kanssa aika kovasti vastakohtia.

Pettäminen on kyllä semmoinen asia, josta toipuminen ja anteeksi antaminen vaatii todella paljon. Meidänkin historiassa on ollut tämmöinen läheltä piti tilanne, jossa kyllä mietittiin kuinka jatketaan. Mutta saimme kuitenkin asiamme selvitettyä ja elämä jatkuu.

Paras olisi jos molemmilla on kuitenkin vielä ajatus yhteisen matkan jatkamisesta, hankkia ulkopuolinen kuuntelija/neuvottelija jonka luona käydä asioita pohtimassa ja rauhassa puhumassa.

Iiro
ffp jäsen
Viestit: 1910
Liittynyt: 23.7.2003 8:59

ViestiKirjoittaja Iiro » 23.8.2006 11:05

Jos kummallakin on edes jonkinlainen halu jatkaa niin kannattaa oikeasti laajentaa keskustelua ammattiauttajan avulla. Esimerkiksi seurakunnat tarjoavat ainakin isommissa kaupungeissa veloituksetonta perhe/parisuhde terapiaa. Henkilöt ovat ammattitaitoisia eikä uskon asiat liity toimintaan mitenkään. Monille keskustelun ohjaaminen ja sitä kautta mielen avaaminen vaatii hiukan johdattelua ulkopuoliselta. Mutta tähän hommaan ryhtyessä kummallakin tulee olla jonkinlainen motivaatio asioiden selvittämiseksi, päätöstä suhteen jatkamisesta ei tietenkään voi olla tehtynä.

Voimia jokatapauksessa.

Esa24
-
Viestit: 39
Liittynyt: 16.9.2005 15:37
Viesti:

ViestiKirjoittaja Esa24 » 23.8.2006 11:21

Itse aikoinaan vaikean eron kokeneena sanoisin että silloin kun mukana on kolmansia pyöriä menee kaikki moninverroin vaikeammaksi. Vaikka sopu syntyisikin luottamuksen palautuminen on toisille mahdotonta, josta seuraa epäilyä, mustasukkaisuutta, kyttäämistä ym. joka tekee suhteessa elämisen helvetiksi molemmille.
Jos ero tulee lapset pitäisi pystyä kuitenkin kasvattamaan yhteistuumin vaikka välit muuten olisivat miten huonot- alkaa muuten näkyä hyvin nopeasti erilaisina oireina. 4- vuotias on vielä aika pieni ymmärtämään asioita. Omat olivat 7 ja 10v erotessa ja en kyllä muista vieläkään sen vaikeampaa asiaa lapsille kertoa kuin se että isä ja äiti eroavat.

Krisse
-
Viestit: 458
Liittynyt: 21.9.2003 19:33

ViestiKirjoittaja Krisse » 23.8.2006 12:13

Mun näkemykseni taas on että mitä enemmän tietää sitä enemmän koskee / vituttaa. Ja mikäli tuosta selvitään jatkoon asti ja toinen tietää kaiken niin siitä helposti tulee ns. "piikittelyä" toiselle. Toisaalta taas sitten ei oo sekään mukava kuunnella jos joku muu tietää asiasta enemmän ja puhuu ns. "seljän takana". Vaikea tilanne, voimia cancermanille, neuvoisin että menisitte tosiaan jollekin kolmannelle neutraalille / jäävittömälle osapuolelle keskustelemaan, mikäli kummallakin on halu jatkaa. Mikäli vain toisella on halu jatkaa niin ei kannata. Tilanne tulee uusiutumaan varmasti. Lasten kannalta kuitenkin on parempi että joko ollaan sovussa yhdessä tai sit ei olla ollenkaan.

oopee

ViestiKirjoittaja oopee » 23.8.2006 12:33

Tuohon Kalen viestiin vielä liittyen:
-Jos homma on luistanut naisen suurella myötävaikutuksella, niin en voi syyttää enää sitä kolmatta osapuolta. Naisetkin osaavat yllättävän helposti ottaa sen vihkisormuksen pois ja hypätä vieraaseen petiin. Ilman tietämättä faktoja ketään ulkopuolista en lähtisi tuomitsemaan.

Hanskipojalta puuttuu näemmä sisälukutaito yms. muutama elämään tarvittava komponentti. Aloita vaikka otsikon tavaamisesta.

Antti P
-
Viestit: 457
Liittynyt: 13.9.2004 10:42

ViestiKirjoittaja Antti P » 23.8.2006 12:53

Mun porukat eros kun olin 6v. Todellista syytä en tiedä vieläkään, kasvoivat vaan kulma erilleen toisistaan.
Itse en muista yhtään tappelua nähneeni silloin pienenä, joten siitä propsit porukoille.

Mutta itse näin aikuisen vihaisin itseäni ja vanhempiani jos he minun takia olisivat väkisin olleet yhdessä ja hajoilleet toisiinsa. Eli olen todella tyytyväinen, että he ovat aikoinaan uskaltautuneet tähän ratkaisuun. Asiaan tietysti vaikuttaa se, että he ovat hyvissä puheväleissä vieläkin ja molemmat ovat voimakkaasti elämässäni mukana.

OT: Hanskipoika kuullostaa nyt joltain vaimolta joka lukee "salaa" palstaa. Enempää en hänestä vaivaudu kommentoimaan.

Cancerille vielä, että sulattele rauhassa asioita ja yrittäkää keskustella asioista ilman huutamista. Aika näyttää parhaimman ratkaisun, hosua ei luonnollisestikkaan kannatta noin isoissa päätöksissä. Tämän nyt tietty tiesin, mutta jaksamisia sinulle ja lapsillesi.

Defeat
-
Viestit: 2056
Liittynyt: 27.7.2003 17:51
Viesti:

ViestiKirjoittaja Defeat » 23.8.2006 12:54

Minäkään en lähtisi syyttämään kolmatta osapuolta.
Jos ei aikuinen ihminen osaa sanoa EI, niin se pettää kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Jos ei sen kolmannen osapuolen kanssa, niin sitten neljännen.
Viimeksi muokannut Defeat, 23.8.2006 14:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

GTi-Perttu
-
Viestit: 2556
Liittynyt: 3.9.2005 13:59

ViestiKirjoittaja GTi-Perttu » 23.8.2006 13:11

Mun näkemykseni taas on että mitä enemmän tietää sitä enemmän koskee / vituttaa.


Totta tuokin! Tieto yhdestä kerrastakin on jo tarpeeks tuskallinen! Ja valitettava tosiasia on, että jos pettää kerran, ni tekee sen toistekin! Varsinkin jos on saanut ekan pettämisen jälkeen anteeks! Itse en pystyis ikään enään luottamaan ihmiseen joka tekis mulle tommosen tempun!

Saattaa kuulostaa hurskastelulta, mutta mun parisuhdekäsitys kiteytyy aikalailla seuraavaan mottoon, "kohtele toista, kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan"! Odotan tätä myös vastapuoleltakin! ja jos käy ilmi, että en voi kumppaniin luottaa, on luottamus menetetty iäksi! Toista mahdollisuutta en anna!

Mutta, niinku tässä on jo moni sanonu, ni lapset ensin! Lapsilla pitää olla molemmat vanhemmat. Suunnitelkaa tulevaisuus sitä silmällä pitäen! (Niinku varmasti teettekin!) En kuitenkaan tarkota, et lasten takia pitäs väkisin olla yhdessä!

Toivottavasti pääsette kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun tässä asiassa! Kaikkea hyvää sulle!
Viimeksi muokannut GTi-Perttu, 23.8.2006 21:58. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

L-Janne
-
Viestit: 1784
Liittynyt: 8.8.2003 11:15

ViestiKirjoittaja L-Janne » 23.8.2006 13:48

Pakko sanoa että tätä keskustelua on mielenkiintoista seurata, kun itse olen pariinkiin otteeseen ollut se kolmas osapuoli. Nyt toisella kerralla sitä on asioita alkanut valottaa ihan uudesta vinkkelistä... Ulkopuolisilta ei muuten kannata neuvoa kysyä, sillä tilanteet eivät yleensä ole kovin yksiselitteisiä. Ulkopuolisten kanssa kannattaa kyllä keskustella, että asioihin saa hieman perspektiiviä, mutta päätökset tulee aina tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Kyllähän se niin taitaa olla, ettei tuo Kale-mainen äijäuhoaminen auta, kun tunteista puhutaan. Parisuhteeseen kun ei päde mitkään "materiaalirikosten" säännöt. Väkivalta mitään auta.

En millään tavalla koe olevani mikään pahantekijä. Jos parisuhteessa toinen osapuoli pettää, on jotain ollut jo ennestään pielessä. Mielestäni varsin yksiselitteinen vastaus kysymykseen kannattaako tunnustaa jos pettää, on ehdoton kyllä. Ensimmäisen syrjähypyn jälkeen tilanne saattaa hyvinkin olla vielä korjattavissa, eikä ole millään tavalla sanottu, että pettäjä pettäisi uudelleen. Niin se vain tahtoo olla, ettei ihminen osaa arvostaa sitä mitä hänellä on, ennen kuin sen menettää. Toisaalta, jos syrjähypyn jälkeen ei enää ole halua jatkaa, kannattaa prosessi viedä siististi ja nopeasti loppuun.

Itse avioerolapsena sanoisin myös, ettei lasten takia kannata jäädä yhteen, jos parisuhde ei vain toimi. Parempi niille lapsille on rakastava uusioperhe kuin valheellinen kulissi.

Cancermann, keskustelkaa asiasta, älkääkä tehkö liian hätäisiä ratkaisuja.

vtwin
-
Viestit: 227
Liittynyt: 29.7.2003 11:16

ViestiKirjoittaja vtwin » 23.8.2006 13:55

Ei kokemusta aiheesta, mutta vielä palatakseni niihin lapsiin:

Jos pidetään yllä kulissia muka lasten takia -> ei onnistu. Lapset vaistoaa pienimmätkin eripurat yms yms, alkavat jopa mahdollisesti etsiä syitä itsestään, varsinkin jos lapsille ei puhuta asiasta ("isi ja äiti vähän riitelee, te olette syyttömiä" tjsp.) vaan mennään eteenpäin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Olen nähnyt muutaman erotapauksen, joissa on yritetty pitkittää kurjuutta; sitten heti kun suhde on lopetettu, lapsista nähnyt kuinka tilanne on helpottunut heidänkin kohdallaan -> käyttäytyminen, koulumenestys jne.

KariS
-
Viestit: 740
Liittynyt: 16.12.2004 21:27

ViestiKirjoittaja KariS » 23.8.2006 14:45

Itsellä kokemusta siinä muodossa, että kun olin noin 10 niin porukat eros ja muuttivat eri paikkakunnille. Siitä huolimatta, että ero tuli niin välit pysy hyvinä ja puhumalla sopi asiat. Nyt nuoremmat sisaret käy joka toinen vkl isällä ja omasta mielestä ei kirpassu juurikaan kun sai kuitenki nähdä aina isää vähän väliä ja kesällä ja lomilla pitkiäkin aikoja.

Mielestäni tärkeää, että lapset saavat jatkuvasti nähdä isää/äitiä niin se ei tunnu niin pahalta. Välit lapsiin täytyy pysyä hyvänä eikä lapsille saa puhua paskaa toisesta ettei se vieraannu. Tätäkin nähnyt, että lapset on suurinpiirtein alkanu vihaan esim. isää äidin puheiden takia, mutta jaksamista ja älkää lasten nähden riidelkö.

Kale
-
Viestit: 1439
Liittynyt: 23.7.2003 19:48

ViestiKirjoittaja Kale » 23.8.2006 15:23

Omasta mielestä en ole uhonnut vaan yrittänyt kertoa kuinka vakavasta asiasta on kyse. Ekassa viestissä kuvasin omat reaktiot.

Jos pariskunnaan liitto ei toimi ei sinne väliin kannata mennä kolmanneksi pyöräksi vaan odottaa kunnes suhde on ohi. Koska jos kolmas pyörä ja seksi astuu mukaan kuvioihin niin samalla alkuperäinen suhde kuolee ja ei koskaan palaudu takaisin entiselleen. Ihminen saattaa hetken mielentilassa haluta kurkkia aidan toiselle puolelle mutta ei se sitä tarkoita, että seksin harrastaminen olisi sallitua. Sänkyyn hyppääminen ei ole minkäänlainen ratkaisu huonollekkaan parisuhteelle vaan se lopullinen niitti. Ilman syrjähyppyä suhde on vielä selvitettävissä parisuhdejutuilla tms mambojambolla. Antakaa pariskuntien selvittää välinsä ensin. Kaikenmaailman kännit, huumeet ja puutostilat on vain tekosyitä. Vaikka sitä kuinka liukastuisi ja tökkäisi k*llinsa johonkin muijaan niin viimeistään siinä vaiheessa kun selviää että on suhteessa ja on lapsia niin pitää osata lopettaa.

Nää jutut ei koskaan pääty onnellisesti ja monesti se kolmaskin pyörä jää nuolemaan haavojaan aiheuttaen ainoastaan tuhoa.

Cancerimann on saanut viidakkoveitsestä kylkiluitten väliin ja siitä jää ikuiset arvet. Pysykää erossa toisten suhteista! Ja parisuhteessa elävät vaalikaa sitä suhdettanne ettei tähän pisteeseen tarvi mennä.

Kovasti täällä on onneksi liputettu lasten perään ja hyvä niin koska valitettavasti yhden riitaisan eron seurauksena on isää tarvitsevan pojan taival päätynyt köyden jatkoksi. Tällaiset kohtalot jättää arpia kaikki läheisiin, kavereihin ja tuttuihin.

volksvääken
-
Viestit: 1136
Liittynyt: 12.5.2004 23:20

ViestiKirjoittaja volksvääken » 23.8.2006 15:57

Kovasti täällä on onneksi liputettu lasten perään ja hyvä niin koska valitettavasti yhden riitaisan eron seurauksena on isää tarvitsevan pojan taival päätynyt köyden jatkoksi. Tällaiset kohtalot jättää arpia kaikki läheisiin, kavereihin ja tuttuihin.


valitettavan totta, tai sit se toinen vaihtoehto mitä tääläpäin on ny ruvennu näkymään et 3 jätkää pyörii ympäri kylää (täysi ikäisiä), juo kaljaa, särkee ja varastaa kaiken minkä näkee.. ja sattumalta tiedän et kaikki on perheestä josta isä lähtenyt kävelemään/pistetty menemään

Flashmn
-
Viestit: 1779
Liittynyt: 23.7.2003 17:54

ViestiKirjoittaja Flashmn » 23.8.2006 16:02

Kova jätkä oot uhoomaan kale, veikkaanpa että kun toi tapahtuu sulle, niin ollaan aika nöyrää poikaa. Ohan se helppo anyonyymisti uhota, mutta kasvotusten onkin asia aivan toisin.

Sikäli meinaatko, että sen jälkeen ku oot leiponu jotain pataan ja saat siitä vähän syytettä, että muijas tulee takas sun luokses? Pakottamalla ketään, suhteeseen joka ei toimi, ei tule toimimaan siitä huolimatta. Jos alamäki on jo alkanu, niin sen saaminen toimimaan on aika pitkälti hyvin vaikeaa.

nimim. Been there.

Miksu.
-
Viestit: 1248
Liittynyt: 6.9.2004 10:03

ViestiKirjoittaja Miksu. » 23.8.2006 16:47

Viisi vuotta olimme kaikkiaan yhdessä, josta kolme vuotta naimisissa, kunnes hän yllättäen ilmoitti, että on löytänyt toisen naisen ja muutti saman tien pois yhteisestä kodistamme tämän kolmannen osapuolen luo.


Olikos aviopuolisosi mies ? ei herneitä

puerco
-
Viestit: 1641
Liittynyt: 7.10.2003 17:21
Viesti:

ViestiKirjoittaja puerco » 23.8.2006 17:15

Mun porukat erosi kun olin 16 vuotias. Muistan vieläkin elävästi kun äiti tuli hakemaan mua mummulasta joskus kun olin 13 vuotias ja kysyi että -" Kumman luo muuttaisit jos isä ja äiti lähtisi eri suuntiin ?" tajusin heti silloin mistä oli kyse ja taisin vastata että sun luokse. Eli porukat taisi siinä 3 vuotta sinnitellä / miettiä eroansa koska koskaan en itse nähnyt mitään tappelua tai edes äänen korottelua.

Ennen eroa tosin kun isä oli pitkällä työmatkalla ja minun ei pitänyt olla kotona löysin äiteen jonkun miehen kanssa kotoa kun tulinkin yllättäen kotiin. Miehelle soitin taksin ja sanoin että tänne ei tarvitse enää tulla niin kauaan aikaan kun minä tässä talossa asun.

No se oli sitä aikaa ja nykyään 10v myöhemmin on hyvät välit kumpaankin, isään ja äitiin.

Itse olen yhden avoliiton purkanut koska itse törttöilin. Menin tunnustamaan ja lopetin 6v. suhteen siihen, jälkeen en ole katunut yhtään ja nykyisessä avoliitossa menee mielestäni ihan hyvin.

Lapsista ei ole itsellä vielä kokemusta muutakuin oma lapsuus joten kehotan myös punnitsemaan asiaa monelta kantilta ja puhumaan asioista (itse olen siinä liian huono ja koetan aina parantaa sitäkin :)

mutta voimia.

Petteri
-
Viestit: 1344
Liittynyt: 1.1.2004 15:46
Viesti:

ViestiKirjoittaja Petteri » 23.8.2006 17:19

Jos nyt tilanne kuitenkin päätyy siihen, että päätätte pysyä yhdessä, niin mielestäni yksi asia suhteen kestolle on erityisen tärkeää.

Tapahtunutta ei oteta esille enää, eikä sitä käytetä aseena toista kohtaan. Ei vaikka kuinka suutuspäissään tuntuisi että tällä aseella on hyvä iskeä vyön alle.

En voi kuvitella miten pahalle sinusta tuntuu. Itsellä 13 vuotta samaa suhdetta takana ja tuollainen kyllä kääntäisi koko elämän ylösalaisin. Yritä jaksaa.
Viimeksi muokannut Petteri, 23.8.2006 17:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

H.Leinonen
-
Viestit: 572
Liittynyt: 20.4.2004 22:11

ViestiKirjoittaja H.Leinonen » 23.8.2006 17:21

^^^
Edit: miettikää, kumpi on miehelle pahempaa: se, että vaimo pettää miehen kanssa vaiko että vaimo pettää naisen kanssa?


Sieltä samasta tekstistä löytyi vastauskin, eli eiköhän Miksu kyseessä ollu ihan tavallinen parisuhde... Tämmöisestä aiheesta ei ole minusta oikein soveliasta saati kohteliasta alkaa vitsiä vääntämään kerta Cancermann itse vielä pyysi että keskustelu pidettäisiin asiallisena...

Mutta eroprosessissa on tärkeää muistaa puhua lapsille avoimesti tilanteesta, sillä varsinkin pikkulapsille herkästi tulee vääriä käsityksiä hommasta, jos joutuu sivukorvalla kuuntelemaan aikuisten keskustelut. Lisäksi lapsille olisi hyvä saattaa selväksi se, että vaikka isä ja äiti eroavaisivatkin, ei se ole heidän syy ja että vanhemmat rakastavat heitä edelleen...

qnarkill
-
Viestit: 614
Liittynyt: 28.7.2003 18:04

ViestiKirjoittaja qnarkill » 23.8.2006 17:32

ei tuohon mitään patenttia ole... omasta sydämmestään jokainen sen vastauksen löytää jatkaakko vai ei kun aika on siihen kypsä. Ensin vaan saatava se suurin viha ja ketutus yli että saa asiat edes johonkin vaateriin. Itte ainakin haluaisin tietää jos vaan mahdollista mitä se toinen oikeasti ajattelee ja tuntee minua kohtaan jos ylipäätään mitään kun pettää ja sen jälkeen harkita onko ne aitoja sanoja vai sanahelinää rahan tai muun menetyksen takia plus miettisin tarkkaan voiko menetettyä luottamusta enää koskaan saada takaisin jos ne on aitoja. Lasten kannaltahan olisi parempi jos liitto jatkuisi mutta ei sen varjolla ole syytä lapsia ja itteä kiduttaa kuten tuolla joku jo totesikin.

Kale
-
Viestit: 1439
Liittynyt: 23.7.2003 19:48

ViestiKirjoittaja Kale » 23.8.2006 17:53

Kova jätkä oot uhoomaan kale, veikkaanpa että kun toi tapahtuu sulle, niin ollaan aika nöyrää poikaa. Ohan se helppo anyonyymisti uhota, mutta kasvotusten onkin asia aivan toisin.

Sikäli meinaatko, että sen jälkeen ku oot leiponu jotain pataan ja saat siitä vähän syytettä, että muijas tulee takas sun luokses? Pakottamalla ketään, suhteeseen joka ei toimi, ei tule toimimaan siitä huolimatta. Jos alamäki on jo alkanu, niin sen saaminen toimimaan on aika pitkälti hyvin vaikeaa.


Uhota kenelle, anonyymisti? Siitä ei ole epäilystäkään etten olisi nöyrää poikaa. Ikinä en ole ketään lyönyt mutta kyseisessä tilanteessa väittäisin tekeväni niin. Ja jos muija antais pesää jollekulle muulle niin en edes huolis takasin koska tiedän ettei suhde palaisi koskaan ennalleen.

nimim. Been there.

Alamäestä pääsee vielä helposti ylämäkeen ja huipulle. Pettämisen jälkeen on turha valloittaa vuoria.

valitettavan totta, tai sit se toinen vaihtoehto mitä tääläpäin on ny ruvennu näkymään et 3 jätkää pyörii ympäri kylää (täysi ikäisiä), juo kaljaa, särkee ja varastaa kaiken minkä näkee.. ja sattumalta tiedän et kaikki on perheestä josta isä lähtenyt kävelemään/pistetty menemään


Olen myös todistanut surullista näytelmää perheestä jossa isän poissaolo (kuolema) on johtanut poikien sekavaan käytökseen. Seksuaalista hyväksikäyttöä, laitoshoitoa, äidin hakkaamista jne.

Petri R.
-
Viestit: 2532
Liittynyt: 23.7.2003 14:19

ViestiKirjoittaja Petri R. » 23.8.2006 18:31

Itse en ole avioeroa kokenut eikä minulla ole lapsia, mutta on tuota touhua lähipiirissä nähty. Kuten on jo todettu, niin on tärkeää tosissaan miettiä, kannattaako kulisseja pitää yllä jos homma ei enää toimi. Kysymys kuuluu, pystytkö oikeasti antamaan anteeksi vai haluaisitko vaan palata vanhaan malliin ja nuolla haavat yksin salassa? Itse en antais pettämistä anteeksi. Samaten kaikki väkivaltaiset ratkaisumallit jättäisin pois. Olet istunut käräjillä syyttömänä jo aivan tarpeeksi muista asiayhteyksistä, joten pahoinpitelysyyte tuskin kiinnostaa. Lisäksi kaikenlainen nyrkinheilutus vähentää isän muutoinkin vähäisiä oikeuksia avioerotilanteissa lapsien suhteen.

Avioerossahan hyvin helposti käy niin, että lapset jäävät äidille ja niitä käytetään sitten lyömäaseina. Miehestä on niin helppo tehdä syntipukki ja sosiaalitantat lyövät mielellään leiman isän otsaan. Mutta se päivä vielä taatusti tulee jolloin lapsesi ovat siinä iässä, että kuulevat ja ymmärtävät asioiden oikeat syyt. Ensisijaisen tärkeäähän tässä tilanteessa olis saada huoltajuusasiat hoidettua mahdollisimman hyvin (siis jos eroon päädytte) ja välttää kaikenlaista siltojen polttamista, vaikka suhteen päättyminen olis miten vittumainen homma tahansa. Lapsethan tästä just hankalan tekee. Mööpeleitä saa rahalla uusia, ei siihen maailma kaadu vaikka menis kaikki autosta kämpän kautta vaihtoon, niinku useilla käy.
Mutta tästä ovat kokeneemmat jo kirjotelleet ylempänä...

Töistä tuskin kannattaa jäädä pois, ellei ole aivan pakko. Se auttaa päätöksen tekemisessä ja asiasta yli pääsemisessä kun on muutakin ajateltavaa, tekemistä ja sosiaalisia kuvioita. Asiat voi nähdä työpaikalta hieman "kauempaa".

Ei kannata ajatella että se 12 vuotta olis ollu hukkaan heitettyä aikaa. Jos ne ovat olleet hyviä vuosia, olette saaneet lapsia ym. niin eihän sitä tarvitse pahalla muistaa vaikka suhteen loppu olisikin mitä tahansa. Se oli/on yksi elämänvaihe, ja toinen vaihe saattaa alkaa nyt? Yksi ovi sulkeutuu niin toinen - tai useampikin - aukeaa. Ei taatusti ole helppoa lähteä tuosta mutta yritä ajatella asiaa pidemmällä aikavälillä... Ja tuommosen prosessin jälkeen olet aika paljon vahvempi.

Jaksamista...

jsahlman
-
Viestit: 832
Liittynyt: 23.7.2003 15:55
Viesti:

ViestiKirjoittaja jsahlman » 23.8.2006 19:04

Tsemia Ruma C :)

Kyllähän se homma lähtee siitä että tuskimpa tuo on ollut ihan harkitsematon teko. Jos olisi ei rouva eroa haluaisi jos sitä itteensä ei hävettäisi se pettäminen niin paljoa ettei enää sun kanssas vois olla.

Jonkun verran sinuun tutustuneena ( luetaan etten tunne sua ) niin sanon että sä selviät siitä kyllä jos erootte. Ja muijas selviää, ja lapsetkin selviää. Parempi erota kuin paskassa suhteessa. Siitä ei kärsi kukaan muu kuin lapset eniten. Ne näkee millaista on kotona jos vanhemmilla ei ole keskinäistä rakkautta. Vanhemmmistahan ne lapset oppinsa ottaa ja katsovat miten tässä maailmassa tulee elää. Eli jokuhan jo sanoi että lapset ensin. Ne te oottee tähän maailmaan yhdessä tehneet ja saaneet aikaiseksi, 2 hienoa mukalaa. Niitä voi varmasti pitää teidän suhteen parhaimpina saavutuksina ja hetkinä.

Ite oonkin erilainen jannu kuin kukaan teistä muista :) Ei välttämättä kohteliaisuus mulle :) Elämä on mua potkinut ja tulee potkimaan ,mutta tosiasia on että mä en ainakaan ketään perkuleen muijaa tarttee elämääni että selviäisin vanhaksi papaksi. Onhan se perkele ettei aikainen mies yksin pärjää. Ämmien puhetta ja vinkumista se että yksin ei ole hyvä olla. Ja vitut sanon mä. Jos ei pärjää ensin yksin niin kenes kanssa sitten??

Ymmärrän hyvin että toi muijan ilmoitus oli varmasti TODELLA iso shokki sulle. Mutta minkäs teet. Se on varmaan itse miettinyt päänsä puhki ja itkenyt sen saman asian tiimoilta useammat yöt. Ei se helppoo sillekkään ole ollut. Mutta sitä puolustelematta niin mun neuvo on että oli se kuinka vaikeeta tahansa niin pakkaat kassis ja muutat jonnekkin sukulaisiin vaikka asumaan. Saa rouva olla itsekseen rauhassa ja hoitaa elämän asioita. Saa rauhoittua eikä tarvitse olla kokoajan miettimassä sitä suhde asiaa. Anna aikaa sille, koska sitä aikaa se sinäkin tarttet jotta voit miettiä mitä sä itse oikeestaan haluat teistä.

Turha kuvitellä ettei rouva sitä asiaa miettisi kun sen esim yksin jätän. Aivan varma että tää juttu pyörii sillä pääkopassa. Ei ole kuule mukava yksin nukahtaa kun joutuu miettiin että mitä siipalle kuuluu ja missä se on. Monet itkut se ja sinäkin joudutte vielä vääntämään. Viikonkin kun annat aikaa niin asiassa tapahtuu aivan varmasti edistystä. Kuhan vaan muistat ettet pommita tekstareita ja muita soittoja ihan simona sille. Silloin sillä menee järki vaan entistä nopeempaa.

Annant siis aikaa asialle vaikka se läheteminen pahalta tuntuu. Asiathan ei vatvomalla ja rankuttamalla parane. Voi olla että rouva löytää uuden vaihteen elämäänne tai haluaa sitten oikeesti alkaa asuun eriosoitteessa. Tai voi olla että viikonkin miettimisen jälkeen et enää itse halua palata saman katon alle.

Mut muista kuitenkin mitä tahansa tapahtuu niin lapset aina etu sijalle. Eikä se ero nii kamalaa ole. Lapsistakin voi tuntua kivalta kun heillä onkin yhtäkkiä 2 kotia minne mennä ja missä heitä rakastetaan. Isän luona saa tehdä toisia juttuja kuin äitin luona. Lapset tottuu ja sopeutuu kaikkeen. Ne on semmoisii ikiselviytyjiä.

Ja mulle saat soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Onha sulla mun nummero?

Ja muille urhoille jotka olis heti vetämässä sitä 3 osapuolta turpaan niin kannattaisko hiukan kasvaa ja vetää se amislippis takaisin hattuhyllylle. Ei aikuiset ihmiset tappele ja vetele toisiaan turpaan. Herrasmies on aina herrasmies. Vaikka sillä olisi paskat housussa.
Se 3 osapuoli voi olla aivan tietämätön toisen suhteesta. Ja mitä vittua vaikka tietäiskin. Jos se kaveri on, niin aika härski on mutta mitä sitten. Kuinka moni muu ei ole koskaan ajatelut panevansa kaverin muijaa kun sillä on hyvä perse tai tissit??

Maailman meno on menossa siihen suuntaan että luodaan pikaromansseja ja suhteita. Harvassa tulee enää olemaan ne 50v avioliitossa olleet ihmiset. Siis samankanssa olleet. Maailma muttuu ja viisaat ihmiset se mukana. Juntit erikseen mutta onneksi ne voivat vielä viljellä peltoa ja kasvattaa lehmiä kaukana urbaanista sivilisaatiosta.

I rest my case ja herneen saa vetää nenään. Tää on vain mun mielipide ja privalla saa mun ossan jos haluu tulla nokkaan vetään. Ja jos kaukana asuu niin tuun ite pihalle jos joku sukkansa ja pelimerkkinsä poltti.

Kale
-
Viestit: 1439
Liittynyt: 23.7.2003 19:48

ViestiKirjoittaja Kale » 23.8.2006 19:58

Ja muille urhoille jotka olis heti vetämässä sitä 3 osapuolta turpaan niin kannattaisko hiukan kasvaa ja vetää se amislippis takaisin hattuhyllylle. Ei aikuiset ihmiset tappele ja vetele toisiaan turpaan. Herrasmies on aina herrasmies. Vaikka sillä olisi paskat housussa.
Se 3 osapuoli voi olla aivan tietämätön toisen suhteesta. Ja mitä vittua vaikka tietäiskin. Jos se kaveri on, niin aika härski on mutta mitä sitten. Kuinka moni muu ei ole koskaan ajatelut panevansa kaverin muijaa kun sillä on hyvä perse tai tissit??


Lippis on otettu käyttöön tosin ei amis. Täytyy taas muistella tapausta TA. Siellä taisi joku uhota jotain? Herrasmieshän ei koske toisen naiseen ja jos herrasmiehen naiseen kosketaan niin taistelu aamunkoitteessa odottaa ;) Jos kolmas osapuoli on tietämätön niin ei uusi suhdekaan kauhean vakaalla pohjalla ole. Varsinkin herrasmieheen koskee jos suhteessa ei olla rehellisiä. Näistä asioista on hyvä puhella jos ei kerran muijaa ole ja ilmeisesti et ole törmännyt kaverin puolisoon koskemiseen. Menee kaverit ja jää vain pettävä nainen. Kaveripiirikin saattaa olla entinen jos asioita ei pystytä sopimaan. Kaikki miehethän tarkkailee naisten perseitä ja tissejä mutta se on pikkasen eri asia kuin kaverin muijan työstäminen.

En tuu vetään sua enkä muutakaan turpaan koska siihen ei ole mitään syytä.

LauriJT
-
Viestit: 1480
Liittynyt: 17.9.2004 11:14

ViestiKirjoittaja LauriJT » 23.8.2006 20:24

Kävi miten kävi, mutta viinaan et sorru. ihan oman tulevaisuuden ja lasten takia. Varmasti helpottaa jos siitä pääsee jollekin puhumaan. Ja yritä jaksaa, kyllä se siitä helpottaa vaikka aikaa ottaisikin.

Ja JSahlman on ihan oikeassa noissa neuvoissa. mietitään ajan kanssa ja rauhallisesti. tappelemalla ei saavuteta mitään. ja kavereitten kanssa pitää puhua tuosta. kaikkea ei tarvii vaan pitää sisällä.

jsahlman
-
Viestit: 832
Liittynyt: 23.7.2003 15:55
Viesti:

ViestiKirjoittaja jsahlman » 23.8.2006 20:38

Kale ei oo tainnut TA juttuja ihan lukee kunnolla. Siellä ei paljon meikäläiseltä uhoa löytynyt muutakuin rikos ja rangaistus suunnassa.

Muija on mulla jo monen vuoden takaa ja pysyy jos ei ala ryppyileen :)

Mut kyl se sitä. Aina ei oo helppoo eikä sen niin piä ollakkaan. Vastoinkäymisistä kun selviää niin aina on kokemuksen rikkaampi ja vahvempi. Mitä tästä elämästä tuliskaan jos aina olis kaikki ruusuilla tanssimista? Ihminenhän kaipaa aina hiukan jännitystä ja vaihteluu elämään. Tosin voihan sne jännityksen ja vaihtelun hommata omasta parisuhteestaankin ;)

Tuosta C:n ekasta kommentista huomaa sen luonteen. Sillä oon kaikesta huolimatta huumorintaju säilynyt vaikka koville varmasti ottaa. Juuri tuolla huumorilla selviää läpi vaikka minkä mutaikon tai savilätäkön.

mkm
-
Viestit: 702
Liittynyt: 11.12.2003 17:40

ViestiKirjoittaja mkm » 23.8.2006 23:17

Pettämisestä on helvetin vaikea päästä yli, nim. kokemusta on kun anteeksi tuli annettua sekin homma ( nössöpullapoika, joo tiedetään), mutta en nyt sanoisi että mahdoton kun sehän riippuu niin ihmisestä. Allekirjoittaneella se vei yli vuoden ennen kuin luotto palasi, se joka sitä ei ole kokenut eikä tiedä mistä puhuu vaietkoon.
Ei ole helppo palauttaa luottamusta joka on menetetty vaikka toinen sitä kovasti yrittäisikin. Ja aina mieleen palaa se miten hän käyttäytyi ennen kuin se viimeksi tapahtuikin...josko taas?

Ja siitä turpaan vetämisestä, vaikka meikäkin suht. rauhallinen kaveri ja helvetin pitkä pinnanen niin kyllä ensimmäisenä kävi tämän 'puolitutun' raajojen uudelleen muotoilu mielessä kun asian sain selville. Varsinkin kun SE oli käynyt monesti MUN himassa. Sen verran pahasti tuli käytyä ylikierroksilla että rauhallisuus palasi vasta kun lääkäri-setä iski nappia naamaan.

Kannattaa hakea vaikka saikkua viikko, pari ja vaihtaa maisemaa, oikeasti. Sitä saikkua saa kun kertoo tilanteen vaikka sille työterveyden 'omalle' lekurille.

Meikä pakkas autoon osan kamoista + tuon ihmisen parhaan kaverin (joka auttoi muutenkin aivan järjettömän paljon.. lieventää kummasti stressiä kun kaveri jolle voi puhua vaikka 24/7h eikä se oo moksiskaan, heiluttaa häntää ja tulee viereen) ja suuntasin 600km päähän pettäjästä kaverin luokse jumittelemaan. Keskellä ei mitään, autoja ropaillessa ja niistä jutellessa, saunoessa ja ennen kaikkea PUHUESSA sen helvetin hyvän kaverin kanssa asioista saa kummasti uutta näkökulmaa asiaan ja se 30tonnin järkäle siirtyy jonkin verran pois siitä rinnan päältä, ja ennen kaikkea.. ei SE ja YKSI asia ollut kokoajan mielessä, mulle riitti se pari päivää mitä yksin himassa jumitin ja mietin ja mietin ja mietin.

Tsemppiä, sitä tarvitaan!

Krisse
-
Viestit: 458
Liittynyt: 21.9.2003 19:33

ViestiKirjoittaja Krisse » 24.8.2006 1:26

Kolmannesta osapuolesta. Vaikka se kuinka vituttaa tämä kolmas osapuoli niin tosiasia monesti on kuitenkin se että se kolmas osapuoli ei tiedä tämän naisen toisesta suhteesta mitään. Yhtälailla naiset saattavat olla hakemassa hetken hurmosta ja eivät paljasta todellista elämäntilannetta tai suhdettansa. Tossa aiemmin joku mainitsi että jos ei tämä kolmas osapuoli tiedä tätä niin ei suhde kovin vakaalla pohjalla ole. Itse olen naimisissa, mutta silloin kun olin sinkku niin en todellakaan miettiny illan aikana että olisiko tuo nyt nainen kenen kanssa menen naimisiin, kyllä siinä on muut asiat mielessä kun naisia baarissa treffataan. Varatulla osapuolella pitää olla selkärankaa sanoa että on varattu, jos tämä kolmas osapuoli edelleen jatkaa tämän ilmoituksen jälkeen, on hän melkoinen luuseri kusipää. Mutta kuten aiemmin mainitsin niin välttämättä toinen ei kerro olevansa varattu.

Mitä tulee sit taas näihin koviin otteisiin naista kohtaan niin sekin on vellihousujen hommaa. Mitä helvettiä se muuttaa jos menee akkaansa lyömään? Ei varmasti ainakaan paranna tilannetta. Tottakai tälläisten tapahtumien vuoksi ihminen kokee ahdistusta ja vitutusta, mutta väkivalta ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä keskustelemaan asioista ja jos ei pysty niin kyllä silloin kannattaa panna kipot jakoon ja lähteä taivaltamaan eri polkuja.

Muggon kommentti oli hyvä ja varmasti ainakin uskoisin että jos itelle kävisi tälläinen tapahtuma niin noudattaisin tota neuvoa, lähtisin hetkeksi koko paskasta pois ja saisi miettiä asioita puhtaalla reviirillä.

Supi
-
Viestit: 25
Liittynyt: 12.10.2005 1:00

ViestiKirjoittaja Supi » 24.8.2006 11:36

Moni on ehdottanut kamojen pakkaamista ja aikalisän ottamista. Idea on varmasti sinänsä oikein hyvä, mutta valitettavasti lähteneen asema lapsiin nähden oikeuden silmissä heikkenee huomattavasti. Lasten huoltajuutta on lähes mahdoton saada, jos on kertaalleen "jättänyt perheen". Tämä koskee sekä mies- että naislähtijöitä, kokemusta on.

Lapsien mies- ja naiskäsitys muokkautuu voimakkaimmin tuonne viiden vuoden hujakoille, eli ainakin nuoremmalla on vielä se vaihe kovasti päällä. Lapsikin kestää kyllä riitelyn, jos näkee, että sen jälkeen sovitaan. Se on normaalia elämää, ei lapsi siitä mene rikki. Mutta jos riitely päättyy isän lähtöön ja vanhempien puhevälien muuttumiseen pelkäksi vittuiluksi, saa lapsi aika huonon mallin parisuhteesta. Eli yrittäkää olla lasten nähden aikuisia ja käyttäytyä sivistyneesti, sillä lasta hirvittää aina jos vanhempi käyttäytyykin lapsen lailla, turvaton olohan siinä tulee (samasta syystä lapsi kauhistuu jos vanhempi on änkyräkännissä).

Ja mitä ikinä teette, sovitte tai erositte, niin älkää antako lasten tietää pettämisestä. Ei nyt, eikä myöhemmin. Sanokaa, että "kasvoitte erillenne" tms. Lapsena vanhempien vieraissa juoksemista katsellut ihminen saa tehdä vuosikaudet työtä, ennenkuin luottaa keneenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, tai ylipäätään juuri keneenkään. Kokemusta on.

L-Janne
-
Viestit: 1784
Liittynyt: 8.8.2003 11:15

ViestiKirjoittaja L-Janne » 24.8.2006 11:59

Mielenkiintoista miten tässä keskustelussa tuo "pettäminen" tarkoittaa pelkkää naimista, mutta kun sitä pettämistä on niin monenlaista... omat kokemukseni ovat nuorilta naisilta, jotka ovat teinistä asti jumittaneet samojen sällien kanssa, eivätkä kiintymyksen vuoksi tahdo päästä näistä yli, vaikkei parisuhteilla mitään tulevaisuutta olisikaan. Niinpä en itse ole minkäänlaista omantunnon tuskaa kokenut. Kummassakaan omassa tapauksessani ei homma ole lähtenyt seksistä liikkeelle, vaan kumpainenkin on selkeästi tuonut ilmi, että kaipaavat parempaa parisuhdetta. Nähdäkseni pettäminen on siis alkanut selkeästi ennen seksiä.

Tiedän tapauksia, joissa ihmiset ovat kerran pettäneet puolisoaan vain kokeillakseen välillä uutta panoa, ja tämän jälkeen jatkaneet vanhaa suhdettaan entistä tarmokkaammin, tietäen että siitä kannattaa pitää kiinni. Toisaalta on niitä, jotka hakevat läheisyyttä ja juttuseuraa, vaikka seksielämä olisi kuinka hyvää tahansa.. Tuskinpa kukaan haluaa eroa vain sen takia että jossain muualla olisi tarjolla parempi pano. Niin vaikeaa kuin se miehille joskus tuntuukin olevan ymmärtää, parisuhteeseen kuuluu kovin paljon muutakin kuin säännöllinen lauantai-illan pano ja vaimon nalkutus kotitöistä.

No, eipä tässä, en halua ketään moittia, jokainen tehköön itse ratkaisunsa. Enpä itsekään mikään puhtoinen ritari ole, vaikka mielelläni niin ajattelisinkin.

Cancermannille haluan edelleen sanoa että ottakaa aikaa ja etäisyyttä. Muggon kirjoitus kannattaa ottaa tosissaan, siinä oli hyvä sanoma.

Miauh
-
Viestit: 219
Liittynyt: 19.1.2004 2:00
Viesti:

ViestiKirjoittaja Miauh » 24.8.2006 12:01

Se on aina tuplasti v-ttumainen tilanne kun on lapsetkin mukana.
Olisi hienoa jos laissa olisi pykälä: "Jätän ennenkuin petän." Rangaistuksen uhalla.
Minimoitaisiin sillä taas jonkun tai useamman ihmisen kärsimys.
Mä en usko että nykyään mikään avioliitto kestää. Kai meistä ihmisistä on tullut niin pinnallisia ja kokoajan pyritään vaan parempaan ja siihen että itsellä olisi hyvä olla.

Se on kyllä hyvä asia että nykyään voi erota eikä kituuttaa pakosta kuten vanhan kansan elämässä. Sujui sitten se liitto tai ei. Omatkin isovanhemmat on loistava esimerkki tästä vanhasta menettelytavasta. Suhde ei oo toiminut ainakaan 10 vuoteen mutta eroaminen ei tule kysymykseenkään.
Molemmat on ihan kypsiä eikä kestä 15 minuuttia samassa huoneessa ja mumma tilittää koko suvulle kuinka paska poju se paappa on.
Sitä katkeruuden määrää..

Mutta voihan sen eron hoitaa ilman ylimääräistä paskaakin.
Niin ja kuten yläpuoli, en minäkään ole pulmunen.

eskimo
-
Viestit: 326
Liittynyt: 20.2.2005 0:40

ViestiKirjoittaja eskimo » 24.8.2006 16:18

Itse en oikein voi sanoa omakohtaista kokemusta sinällään kun ikääkin on vasta 21 ja itse seurustellut ensimmäisen kerran vähän pidempään (1½ vuotta tähän mennessä).

Vanhemmista kylläkin osaan sanoa jotain. Puoltoista vuotta sitten kun kirjoitin ylioppilaaks jouluna, oli isäni pyöritellyt 6 naisen rinkiä ja äiti sai asian selville(tapaa en tiedä). Siihen mennessä vanhempani olivat olleet 19 vuotta naimisissa ja meitä lapsia oli 2, toinen parivuotta minua nuorempi. Siinä sitten setvivät välejään(silloin en vielä tiennyt mitään), juuri ennen ulkomaan reissua. Oltiin meinaan lähdössä 2½ vk:ksi aasiaan "kiertelee". Ihme kyllä, äiti oli itkenyt asiaa aika lailla, mutta 19 vuotta avioliitossa on aika paljon joten antoi isälle tuon "kuuden haaremin" anteeksi. Isä lupas olla kiltisti..

Puol vuotta eteenpäin eli viime kesä. Isä sitten oli pettänyt taas, juuri luvannut maat ja taivaat, keväällä olivat kroatiassa viettämäs 20 vuotis hääpäivää niin piti mennä töppää. Äiti sai asian selville viime elokuussa ja oli kysynyt, että mitäs meinasit asialle tehdä. Isä vastas "En mitään, olen rakastunut". Meni syyskuun alkuun kun laittoivat avioeron vireille. Tietysti kun perheemme oli ollut aina taloudellisesti hyvinvoiva ja muutenkin asiat "hyvin" niin porukat päätti pitää kulissit pystyssä veljeni kirjoituksiin asti eli siihen kunnes avioero astuu voimaan. Sitten kävikin niin, että veljeni sai vahingossa tapahtuneista selville ja kertoi minulle. Päätettiin, että pidetään asia vielä toistaiseksi salaisuutena. Voitte uskoa miten hienoa oli tuo viime talvi. Olin itse intissä(siellä vasta kivaa onkin), talvi rukissa(suhteellisen raskas), oman tyttöystävän kanssa oli välillä kinaa ja sitten piti viel näytellä "kulississa" mukana. No onneksi ne sitten kertoivat asiasta joulun alla. Siinä sitten kevät mennyt vähän niin ja näin.

Nyt isä pyörinyt tuon uuden naisen kanssa kohta vuoden, velkaa enemmän kuin ennen tämän talon ostoa(suosittelen avioehtoa ettei kävis näin, ainakin itse kirjoitan sellaisen), asun isän kans 150m2 omakotitalossa ja 65m2 autotalli _kahdestaan_, veli muutti uuteen asuntoon äitin kanssa (äiti rakennutti uuden asunnon isältä saamillaan rahoilla, tuloerot noin kolminkertaiset :/) ja sitä rataa..
Vähän huvitti kun isä on puhunut koko talven, että 10 vuotta sitten olis jo pitänyt tehdä jotain, ettei avioliittossa olis käynyt näin. Kysyin humalapäissäni vkl:na isän uudelt naiselt et kuinkas paljon mun isä on aikanaan hölmöillyt avioliitossaan ja vastaus oli vähemmän yllättävä "Paljon!. n. 15 vuotta sitten pettänyt ensimmäisen kerran". Voin olla isästä tältä osin hyvin ylpeä. Sinällään tästä paska maku jäänyt suuhun kun vanhemmat saati puheväleissä vaikka kummastakin tykkään.

Paljon jätin kertomatta, syystäkin.

Antti P
-
Viestit: 457
Liittynyt: 13.9.2004 10:42

ViestiKirjoittaja Antti P » 25.8.2006 10:07

Pettämisestä vielä yleisellä tasolla niin kuin L-Janne aloitti.

Pelkkä yhden illan seksi on pettämismuodoista (tiedän ettei näin voi sanoa, mutta en keksinyt parempaakaan sana muotoa) "se lievempi tapa". Se, että alkaa viettää ns kaksoiselämää tai rakastuu toiseen on huomattavasti vielä kauheampaa.

Itselleni kerran näin kävi, että tajusin silloisen tyttöystävän viettäneen huomattavasti aikaa toisen miehen kanssa kun itse oli poissa paikkakunnalta.

Tämän tapauksen jälkeen vieläkin suhtaudun vastaaviin tilanteisiin kovin varauksella, mikä on todella valitettavaa. Kyseisen tapauksen jälkeen kuitenkin on ollut yli 3vuotta kestänyt avoliitto aivan eri ihmisen kanssa, joka täysin syytön menneisyyteeni. Ja tapahtumasta on kulut aikaa jo yli 7 vuotta ja välille mahtunut monta eri naista.

Pointtina tälle avautumiselle, että kyllä luottamus mulla ainakin horjui yhdestä tapauksesta koko hameväelle.

puerco
-
Viestit: 1641
Liittynyt: 7.10.2003 17:21
Viesti:

ViestiKirjoittaja puerco » 25.8.2006 10:26

Eskimo: Ai että toi on niin perseestä seurata tuollaista vierestä.

Itsellä kokemusta kun mutsi ravasi jonkun uuden ukon luona ja kuulin samaan aikaan että isukki oli kävellyt käsi kädessä jonkun eukon kanssa Lahden torilla (mita h*lvettiä se Lahdessa teki ? ). Sittemmin kun porukat erosi niin äiteellä oli heti uusi mies ja isukilla Lahtelainen eukko joten selvisi nekin.

Itse tiesin kokoajan kummankkin asioista mutta en kummallekkaan viitsinyt sanoa koska siitä olisi seurannut vaan turhaa tappelua.

ps. On muuten harvinaisen hyvä topicci kerrankin kun kaikki puhuu asiallisesti ja turhat vittuilut jätetään pois.

Supi
-
Viestit: 25
Liittynyt: 12.10.2005 1:00

ViestiKirjoittaja Supi » 25.8.2006 11:12

Pettäminen on vähän kuin alkoholismi; toiset ovat sitä mieltä, että kyseessä on sairaus, toisten mielestä vain mielen heikkous. Itse olen vähän sillä kannalla, että pettäjällä ei koskaan ole oma pääkoppa ihan täysin hallussa. Ihminen, jolla on ihan terve itseluottamus, ei lähde hakemaan hyväksyntää ja ihailua suhteen ulkopuolelta, vaan jos jotain on suhteessa pielessä, osaa ajoissa selvittää asiaa tai tarvittaessa erota. Pettämistilanteissa ihminen saattaa huijata itseään rajustikin. Seksuaalisuudessahan tulee elämän aikana lähes väistämättä suvantovaiheita, mitkä terve parisuhde kyllä kestää. Mutta ihminen, jolla on huono itsetunto, saattaakin alkaa syytellä partneriaan ja yhtäkkiä "löytääkin" kadonneen himonsa jonkun muun kanssa. .

Smistik
-
Viestit: 188
Liittynyt: 23.7.2003 13:44

ViestiKirjoittaja Smistik » 25.8.2006 15:22

Supin kanssa samaa mieltä. Ja kyllähän tällaista on tullut sivusta seurattua. Toisilla ihmisillä on tosiaankin erilaisia suhtautumisia siihen mikä on pettämistä. Toiselle hitaiden tanssiminen yökerhossa, toiselle liiaallinen hengaaminen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Suutelukin on jo liian intiimiä, vaikkei tiukkapipo oliskaan. En tiedä sitten onko tällaisten asioiden läpikäyminen suhteen alussa järkevää, vai vainoharhaisuutta, mutta kaikessa pitäs aina kunnioittaa toisen mielipiteitä. Avoimia ihmisiä riittää, jotka eivät välttämättä jännitä tällaisia asioita.

Jos hyppää sänkyyn toisen kanssa, niin se on kyllä anteeksiantamatonta. Jos oma suhde on hyvä ja silti ihastuu johonkin toiseen, niin kyllä aikuisen ihmisen tulisi osata ajatella hiukan eteenpäin. Toiset vaan on niin impulsiivisia (itsekkäitä?), että elävät tätä hetkeä. Itse en voisi olla kertomatta jos pettäisin, mutta olen varma etten sitä tekisi jos suhde menisi huonosti, koska pystyn keskustelemaan asioista ihan kasvokkain. Toivottavasti pettäjät ovat virheensä maksaneet.

Valitettavasti aika se on mikä parantaa. En sitä olis ikinä itsekään uskonut aikoinaan.

Tsemppiä C:lle!

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 25.8.2006 16:56

Jep
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 7:53. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

kahe
-
Viestit: 71
Liittynyt: 25.7.2004 22:38

ViestiKirjoittaja kahe » 25.8.2006 19:56

Tsemiä c:man. Veljen tilanteen 10 vuotta sitten seuraana muistan myös ikuisesti, kun sillonen veljen vaimo haki uuden miehen kanssa heidän muutaman vuoden ikäset lapset omaan matkaansa ja sitä piti siinä sivusta seurata paikan päällä. Aika rankka kokemus se oli itsellekin ja edelleen pistää sykähdyttään uudestaan ja samalla toivoo ettei itselle kävisi ikinä samoin. Eikä sitä toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. Tuota lasten vaikutusta taikka merkitystä ei kukaan ymmärrä, ellei ne ole omia. Tällä hetkellä heillä näyttää asiat olevan keskenään suht hyvin. Lapset vain ovat vuoroviikoin molemmilla ja se on varmasti auttanut molempia ja myös lapsia, kuin että lapset olisivat vain toisella. Rankkoja hetkiä on veljellä ollut monesti, mutta tuntuu selvinneen vihdoin niistä ja juuri meni uudestaan avioon. Uuden naisen merkityksen on joka kerta huomannut ja jos jonkun kanssa on mennyt taas heikosti, niin sen kyllä olen kuullut. Puhuminen asioista on parasta helpotusta. Tai vaikka juuri kirjottaminen tällaselle asia palstalle. Ja kuuntelijana on hyvä olla, siitä ainakin oppii. Itselle lupasin ettei samaa virhettä tekisi, mutta saas nähdä kuinka tässä elämässä ikinä käykään.

Tässä juuri alkaa miettiin avion ihanuuksia ja mahdollisia ongelmia tällasia lukiessa. Parin viikon kuluttua pitäisi myös virallistaa suhdetta lopullisesti, tai virallistahan se on ollut jo parin vuoden ajan parin lapsen kanssa, mutta tänäänkin piti tarttua olueen, kun kotia päästyä taasen pärähti molemmilla. Ilmeisesti on molemmilla hieman hermot kireällä tällä hetkellä.

Teukka
-
Viestit: 589
Liittynyt: 6.10.2003 17:28

ViestiKirjoittaja Teukka » 25.8.2006 21:08

Vittumainen homma tuo on aina.siitä ei pääse mihinkään.
Itse olin nykyisen vaimoni kanssa kolmaspyörä siten että kun muhun oli törmännyt sai edellinen alkaa keräämään kamojaan.No en ihmettele, se edellinen kaveri oli täysin latva tapaus enivei.Täysi hullu, uhkasi mutkin tappaa mutta ei ole miestä näkynyt.Tämän episodin takia sanoin muijalle heti alusta että se on sitten 100% uskollisuus tai ei mitään!Lusikat menee jakoon välittömästi.No siitä on kohta 4 vuotta ja toinen poika on tulossa.En vaihtaisi pois koskaan.
Toivon vaan että kestää hautaan asti mutta ei sitä koskaan tiedä.
Itsekin avioerolapsi ja kaikki isovanhemmat yms mitä vois kuvitella eronneet nekin.
Elämä voittaa aina.
Tuossa tuli mieleen hyvä juttu.
Oltiin kaverin kanssa radalla ja mentiin tavastialle keikalle jossa oli esim Lullacry.
Siellä kaveri Bongasi Timo Rautiaisen jonka kaikki varmaan tietää?
No pyysi siltä muijalleen nimmarin ja siinä luki seuraava lause:
Muista, että rakkaus voittaa..aina!
Siinä on hieno mies, todella!
Tämä jäi ainakin mulle hyvin elävästi mieleen ja aina kun nyppii muistan tuon lauseen...

zero
ffp jäsen
Viestit: 2100
Liittynyt: 19.8.2003 17:11

ViestiKirjoittaja zero » 25.8.2006 22:24

C: Hyvä että asiat hieman selviää. Parantuminen on se mitä voi olla tapahtunut kun kaivat tämän topicin esiin vuoden päästä. Nyt alkujärkytyksen hälventyessä ja tilanteen rauhoittuessa saatte toivottavsti juteltua asioista, ilman että kaikesta tulee riideltyä.
Kahden ihmisen välisen luottamuksen katoaminen syystä tai toisesta pudottaa useinmiten 'normaalin' ihmisen polvilleen. Ylösnouseminen siitä on se missä punnitaan henkisesti terve ihminen, huolimatta siitä alkaako tilanne palautua tai kehittyykö aivan eri suuntaan. Tässä myös punnitaan henkinen kypsyys ja kyvyt siinä miten tilanteeseen reagoi, kukin omalla tavallaan, joku terveemmin kuin toinen.
Tässä oli monta hyvää komenttia, mutta tärkeää: keskittyminen tulevaisuuteen ajatuksena se, että itsellä ja lapsilla on hyvä olo. Suhteen ajautuminen tuohon pisteeseen johtuu kuitenkin useinmiten kahden ihmisen toiminnasta, joko he eivät ole ottaneet huomioon tarvittavia asioita (itseään, toisiaan, ketään?) tai sitten kyse on vain toisen silkasta välintämättömyydestä. Ensimmäisen kohdalla on paljon on aina mahdollisuuksia päästä takaisin ja riippuen yksilöiden halusta ja tahdosta tehdä asioita erilailla kuin ennen, ajan kanssa voidaan päästä jopa samaan tai erilaisella tavalla 'parempaan' elämään. Jälkimmäisen kohdalla pitää vaan luovia tilanteen läpi ja pyrkiä ajattelemaan lasten ja oman henkistä hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa, mielellään erossa tuosta henkilöstä. Tekemättömäksi tilannetta ei saa, joten se tulee tavallaan aina olemaan osa suhdettanne: se on hyvä selvittää itselleen peilin edessä ja OLLA VARMA että se ei ole ongelma jos suhde jatkuu. Perusta sille, ettet tulevaisuudessa kiipeile seinille.
Rakkaudenkin perusteena on se, että voit katsoa peiliin ja sanoa pahan tilanteen jälkeen ettet valehtele itsellesi ('luotanhan minä', 'kyllä tämä tästä', 'kyllä se minua rakastaa', 'kyllä se minua rakastaa vaikka lyökin'...nämä eivät mitenkään tähän tapaukseen viittaavia, vaan vain esimerkkejä). Muuten rakkauskaan ei toimi.

Leskinen
-
Viestit: 1385
Liittynyt: 25.2.2005 12:01

ViestiKirjoittaja Leskinen » 26.8.2006 14:34

En rupea omaa stooriani tässä selittämään mutta kyseeseen muutama avainsana.

Minun silloinen seurustelusuhteeni (melkein 4 vuotta)
Olin armeijassa
Kuusi miestä
KOLME VITUN PÄIVÄÄ!

No peli oli sillä selvä, ja parempi nii ettei tullut mitään tauteja jne.. ne sen silloset "kumppanit" oli tuota...krhm...

Niin, se palaa tuo asia AINA jokaisessa pikku riidassakin takaisin pöytään. Sitä ei voi unohtaa vaikka tekisi mitä. Itse en voi elää sellaisen kanssa joka pettää/petti.

Tounimaan
-
Viestit: 37
Liittynyt: 3.10.2004 18:55

ViestiKirjoittaja Tounimaan » 26.8.2006 14:55

Luottamusta ei voi menettää kuin kerran........

leinoan
-
Viestit: 756
Liittynyt: 2.4.2004 21:13

ViestiKirjoittaja leinoan » 26.8.2006 15:51

Itsellä sama tilanne vuonna -96 ja elämä yhtä helvettiä
monta vuotta. sitten tilanne tasoittui jollain lailla,mutta ei parisuhde ollut kuitenkaan mitä minä odotin. Vasta joulun alla -2004 paljastui ,että hänellä oli ollut toinen, kun sitä eroa silloin mulle esitteli.nopea tilanne arvio ja muija mäkeen. kun luotto menee niin se on poissa aina... 17 vuotta jäi taakse ja kolme lasta. Onneksi sain asiat lasten suhteen hyvälle mallille. Vanhin asuu minun kanssa ja kaksi nuorimmaista on äitillä 2 viikkoa ja mulla yhden/kolmen viikon periodi. Elareita ei mene ja toimeen tulee niinkuin ennenkin.... Ja uusi ihminen ...joka on aivan erilainen kuin entinen vikoineen ja vahvuuksineen.
Pidä järki päässä, älä ryypiskele, ei se maailma siihen lopu,koskee kyllä, mutta ajastaan helpottaa, eroamaan en kehoita ,mutta tarkkaan harkitsemaan, jos pettäminen on vaimollasi tunnetasolla eli rakastunut siihen toiseen mieheen niin ei se mihinkään katoa. Sovintoyritykset ovat ovat monesti vain jatkoajan hakemista ja helvetin alkua ,mutta aikahan sen näyttää eli jäitä hattuun.

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 26.8.2006 18:25

Jep jep
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 7:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

leinoan
-
Viestit: 756
Liittynyt: 2.4.2004 21:13

ViestiKirjoittaja leinoan » 26.8.2006 19:03

^ Toivotaan, itsellä ei onnistunut vaikka 8 vuotta yritin,sitten loppui usko ja tuli uudet kuviot. Asiaa ei mitenkään otettu esille 8 vuoden aikana, liekö ollut hyvä vai huono?
Siitä tuli eräänlainen tabu joka nakersi takaraivossa ,vaikkei sitä halunnut tunnustaakaan itselleen. Mutta onnistuuko sitten liiton jatkaminen vai tuleeko ero,niin lasten parasta voi ja kannattaa ajatella myös erotilanteessa.
Tsemppiä ja parasta jatkoa sulle ja vaimolle, parempi tilannehan se aina on jos alkuperäisessä kokoonpanossa pystyy jatkamaan, mutta liian kauan ei kannata myöskään räpistellä epätyydyttävässä suhteessa ja "menettää elämää"
(no mulla nyt saatta olla vähän skeptinen asenne /vasta 2 vuotta erosta)
Kyllä ihminen monesti tuntee sisällään onko asiat hyvin ja loppupelissä tekee kullakin hetkellä vain oikeita ratkaisuja (sen hetkisellä tiedolla ja järjellä)

LauriJT
-
Viestit: 1480
Liittynyt: 17.9.2004 11:14

ViestiKirjoittaja LauriJT » 26.8.2006 19:16

hienoa jos onnistutte saamaan luottamuksen takaisin, ei varmaan monelta onnistu. ja onnea jatkossa, sitähän aina tarvitaan.

oopee

ViestiKirjoittaja oopee » 27.8.2006 1:20

Se, että alkaa viettää ns kaksoiselämää tai rakastuu toiseen on huomattavasti vielä kauheampaa. Noinhan siinä on käynyt... Tai -sanan tilalle sana "ja". Ko. tyyppi on tiennyt koko tilanteen lapsia myöden.


Aika kumma juttu, mitähän tuo hemmo luuli tässä saavuttavansa? Valmiin paketin supported by Cancermann? Aina ei jaksa ymmärtää ihmisten ajatusten juoksua. Tsemppiä asian selvittämiseen.

Petri_P.
-
Viestit: 714
Liittynyt: 23.7.2003 8:41
Viesti:

ViestiKirjoittaja Petri_P. » 27.8.2006 19:52

Näin sinkkumiehenä on pakko todeta että aina ne naiset ei muista eka vedolla kertoa koko totuutta, eikä vielä toisellakaan.. Mutta siinä vaiheessa kun lapsista aletaan puhumaan, ainakin minä peräännyn kauas ( siis varatuista ihmisistä ja heidän aikaansaannoksistaan) . Vittumainen totuus vaan taitaa olla että kun kerran pettää, niin pettää toisenkin kerran. Toivottavasti olen väärässä ja Cancermannin risukasaan paistaa aurinko.

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 27.8.2006 21:27

Jep
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 7:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Murre
-
Viestit: 1761
Liittynyt: 23.7.2003 10:31

ViestiKirjoittaja Murre » 27.8.2006 22:32

^Hyvä hyvä! Kyllä se siitä taas jatkuu!! Tsemppiä sulle canceri...

Useri
-
Viestit: 393
Liittynyt: 17.5.2005 13:33

ViestiKirjoittaja Useri » 28.8.2006 12:11

En minäkään haluaisi nyt pissata toisen taskuun mutta vaikea mun olis lähtä luottamusta rakentamaan kun on jo kerran käyty kikkailemassa muualla. Kaipa se on normaalia paranemisprosessia mutta jos se kerran niin mitäs jos toisenkin ? Kyllä nimittäin vois mennä usko ihmiskuntaan jos nyt vuosien projektien ja puhumisten jälkeen selviäis uudestaan että eukko on käyny tänäkin aikana muualla.

Supi
-
Viestit: 25
Liittynyt: 12.10.2005 1:00

ViestiKirjoittaja Supi » 28.8.2006 13:10

Olisiko tilanne kovasti eri, jos rouva olisikin käynyt vain kahvilla toisen miehen kanssa? Puhunut syntyjä syviä, avautunut tunteistaan, jopa kertonut tyytymättömyytensä nykyiseen parisuhteeseensa, ehkä käpertynyt kainaloonkin, mutta pitänyt housut jalassa.

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 28.8.2006 13:33

Huoh
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 8:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

L-Janne
-
Viestit: 1784
Liittynyt: 8.8.2003 11:15

ViestiKirjoittaja L-Janne » 28.8.2006 15:31

Ymmärrän täysin tuon Cancermannin kannan, tuossa todella oppii sekä itsestään että toisesta, molemmat osapuolet. Keskustelin juuri hiljattain edellisen "likaisen säätöni" kanssa, ja tämä on perustamassa nyt perhettä uuden miehen kanssa ja kertoi tosiaan ottaneensa menneistä tapahtumista opiksi.
Monet sanovat ilman omia kokemuksia, että jos joku kerran pettää, pettää varmasti uudelleenkin. Itse sanoisin että totuus voi hyvinkin olla aivan toinen. Kuten edellä jo sanoin, sitä ei ihminen tahdo arvostaa saamaansa ennen kuin on vaarassa sen menettää, ja ilmeisesti C-mannin vaimokin on tuon nyt kantapään kautta joutunut oppimaan.
Pidetään peukkua tuon paranemisprosessin suhteen, se luottamus kyllä löytyy jos tahtoa on ja asioista puhutaan. Olennaista on puhua aivan kaikista asioista oikeilla nimillä.

GTi-Perttu
-
Viestit: 2556
Liittynyt: 3.9.2005 13:59

ViestiKirjoittaja GTi-Perttu » 28.8.2006 23:52

Ja valitettava tosiasia on, että jos pettää kerran, ni tekee sen toistekin!


Itseäni lainaten:

Tuo perustuu omakohtasiin kokemuksiin. Toivottavasti poikkeuksiakin löytyy! Itellä ei vaan oo kokemusta noista poikkeuksista....

Toivottavasti teidän ratkaisu on oikea! Ite en tohon kykenis, siispä hatunnosto siittä teille!

Onnea vaan jatkossa! Kyllä se siitä jos molemmat panostaa asiaan sataprosenttisesti!
Viimeksi muokannut GTi-Perttu, 19.11.2007 2:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Toheltaja
-
Viestit: 2597
Liittynyt: 18.7.2003 21:51

ViestiKirjoittaja Toheltaja » 29.8.2006 19:34

se mitä mie oon oppinu tässä 12 vuoden aikana on se ettei elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Arki tasaantuu vuosien mittaan ja olo on onnellinen, kunnes kolahtaa kovasti. Sitten on asiat mullin mallin, ja kun puhutaan yöt ja päivät tilanteita selvittäen, saadaan homma yleensä haltuun. Ja kun istutaan taas sohvalla vierekkäin, todetaan että paljon pienemmistäkin asioista olisi onnellinen :)

selitinkös todellakin vaikeaselkoisesti.

vk
-
Viestit: 1871
Liittynyt: 28.11.2004 16:07

ViestiKirjoittaja vk » 29.8.2006 22:11

Jos ihailette isovanhempienne 50 vuotiasta avioliittoa niin pohtikaa mikä on muuttunut että nykyään 5 vuotta on kova sana liitossa.

Mikään ei ole muuttunut. Eroaminen on vain tullut mahdolliseksi kun entisaikaan se oli suorastaan häpeä. Varmasti entisillä sukupolvilla on ollut vaikeaa. Pettämistä on varmasti tapahtunut, lapsia siitetty ympäri kylää, suhteet on ollut peruuttamattomasti kriisissä, mutta niin vaan 30 vuotta myöhemmin yhdessä köpötellään raitilla menemään rollaattoreilla.

Suhde muuttuu ja kehittyy. Nykyään annetaan liika helposti periksi. Aluksi tietenkin sattuu. sitten haava arpeutuu ja lopuksi todetaan ettö arvet kertovat elämästä. Yhteinen asuntolaina se liitot kasassa pitää.

golfmk2
-
Viestit: 153
Liittynyt: 1.3.2006 14:10

ViestiKirjoittaja golfmk2 » 13.9.2006 16:54

anteeksi kun "lainaan" aihetta minunkin on pakko purkaa tämä Todella huono johonkin.Me minä ja avovaimoni olemme olleet yhdessä n.2 vuotta nyt ehkä noin 2kk ollut todella huonoa aikaa avovaimo ei tiedä mitä tehdä, ei ole kuulemma hyvä olla tällä hetkellä minun kanssa,kaikki asiat ärsyttää mitä sanon ja teen,mutta kumminkin ei välttämättä haluisi eroa.
itse olen ko.ajan ollut niin rakastunut ja vieläkin en usko jos ero tulee,että pääsen siitä yli olemme puhuneet ja puhuneet mikä ehkä hetkeksi helpottaa huonoa oloa.
tällä hetkellä niin loppu henkisesti,että....en viitsi edes sanoa.
onneksi ei ole siunaatunut vielä lapsia ja koirakin mikä on periaateessa minun..
itse en todellakaan halua erota vaan jatkaa ja yrittää,mutta nyt en tiedä mitä tapahtuu tuntuu että kaikki minun ympärillä hajoaa käsiin.....

qnarkill
-
Viestit: 614
Liittynyt: 28.7.2003 18:04

ViestiKirjoittaja qnarkill » 13.9.2006 17:40

golfmk2: Eikös oikeasti rakastuneena hyväksy toisen sellaisena kuin on eikä sen toisen kaikki jutut/viat ärsytä yleensäkään tollain että erota haluaa.

Sitten vielä voi olla niin sokea tommosille selkeille vihjeille kun ite on rakastunut ettei ota niitä kuuleviin korviinsa.

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 13.9.2006 17:53

Plääh
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 8:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

L-Janne
-
Viestit: 1784
Liittynyt: 8.8.2003 11:15

ViestiKirjoittaja L-Janne » 13.9.2006 18:22

golfmk2, kannattaa molempien ottaa hieman aikaa itselle, miettii mikä olisi oikein. Tuntuu ehkä hieman julmalta tässä sanoa että kyllä noista yli pääsee, mutta niin se on. Aika parantaa. Sitä ennen kannattaa kuitenkin tosiaan miettiä että missä mennään, ja jos kumpaakaan teistä harmittaa jokin piirre toisessa, niin siitä kannattaa ehdottomasti puhua, kuten cancermann sanoikin. Muuten se jää vaivaamaan, ja kuitenkin nousee jossain vaiheessa esiin. Korjatkaa tilanne ennen kuin on liian myöhäistä.

taggis
-
Viestit: 1691
Liittynyt: 8.8.2006 20:55

ViestiKirjoittaja taggis » 14.9.2006 0:44

Ja lasten takia ei kannata jäädä kituuttamaan "iloiseen" perhe-elämään... kyllä ne muksut sen huomaa ja kärsivät, jos ja kun vanhempien välillä ei kaikki ole kunnossa. Yksi vanhempi on siinä vaiheessa parempi vaihtoehto kuin kaksi huonoissa väleissä olevaa, saman katon alla elävää.

vk
-
Viestit: 1871
Liittynyt: 28.11.2004 16:07

ViestiKirjoittaja vk » 14.9.2006 8:51

^Riippuu ihan vanhemmista tuo. Jos riidellään ja astiat lentää niin sitten vaan tavarat erilleen mutta jos sen pystyy hoitamaan kylmän laskelmoivasti, niin kyllä se kahden vanhemman läsnäolo on aina parempi kuin epämääräiset vuoroviikonloppuvierailuajat. Ja mistä sen tietää: ehkäpä vuoden päästä tilanne ei olekaan niin toivoton enää.

lasses
-
Viestit: 608
Liittynyt: 25.8.2003 15:27

ViestiKirjoittaja lasses » 14.9.2006 9:28

Kun kattelee noi avioerotilastoja, niin mieleen tulee, että aika usein heitetään pyyhe kehään liian helpolla. Ei avioliitto ole mitään prinsessasatua kun muksut on pieniä, on velkaa ja työt painaa päälle. En sit tiedä auttaako ero sitten tohon kuinka paljon.

Kait ne unelmat ja arkitodellisuus kohtaa aniharvoin.

Ollaan vaimon kanssa oltu naimisissa 10 vuotta ja sita ennen seurusteltiin 6 vuotta ja siitä asuttiin yhdessä 5 vuotta. Musta toi yhdessä asuminen "ilman sitoumuksia" oli aika hyvä juttu, eipä tullut papin aamenen jälkeinen elämä yllätyksenä. Kummallekaan...

Lehdessä oli aika hyvä kommentti aiheeseen: Parisuhteessa voi olla oikeassa tai onnellinen. Vitsi, mutta aika totta. Pitää oppia katsoamaan tiettyjä asioita "sormien läpi."

Jaksamista vaan kaikille ja ihan oikeasti, yritetään etsiä elämän positiivia asioita. Jätetään sit vikojen etsiminen vaikka korjaamoille?

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 14.9.2006 11:41

Jep
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 8:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

golfmk2
-
Viestit: 153
Liittynyt: 1.3.2006 14:10

ViestiKirjoittaja golfmk2 » 14.9.2006 13:18

cancerman

kekustelimme eilen tänään ja kohta lisää. ja todella syvällisesti. kolmatta osapuolta ei ole olemassa kummankaan puolelta, luultavasti päädytään siihen, että ollaan muutama viikko erillään ja katsotaan sitten miltä tuntuu. tällä hetkellä on tosiaan pää aivan sekaisin. Toivon parasta ja niin avovaimokin.
pakkoha se on vaan yritää ja jatkaa vaikka mikä tulisi.

weasel
-
Viestit: 3392
Liittynyt: 23.7.2003 15:37

ViestiKirjoittaja weasel » 14.9.2006 15:52

Hieman vastaava parisuhdekriisi täälläkin tässä hetki sitten oli. Onneksi parempaan päin homma myös täällä.. Asioista ihan oikeasti kannattaa puhua, - ei kiukutella, ei etsiä lohtua naapurista yms..
-Ja ihan oikeasti, rehellisyys ainakin näissä parisihdejutuissa kannattaa ihan oikeasti! Vaikka se sitten sattuisikin.. (BTDT)

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 14.9.2006 20:19

Niin
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 8:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Sebastian
-
Viestit: 8651
Liittynyt: 3.8.2003 15:43

ViestiKirjoittaja Sebastian » 12.2.2007 20:25

Saatana.
Viimeksi muokannut Sebastian, 17.2.2007 2:31. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Petteri
-
Viestit: 1344
Liittynyt: 1.1.2004 15:46
Viesti:

ViestiKirjoittaja Petteri » 12.2.2007 20:36

Ei kai se yhteinen materia sitä onnistumista takaakaan.

Sebastian
-
Viestit: 8651
Liittynyt: 3.8.2003 15:43

ViestiKirjoittaja Sebastian » 12.2.2007 20:46

Saatana.
Viimeksi muokannut Sebastian, 17.2.2007 2:31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Petteri
-
Viestit: 1344
Liittynyt: 1.1.2004 15:46
Viesti:

ViestiKirjoittaja Petteri » 12.2.2007 21:01

Ikävä homma kaikenkaikkiaan, anteeksi jos olin hieman turhan tyly. Ei varmasti ole helpot ajat.

H.Leinonen
-
Viestit: 572
Liittynyt: 20.4.2004 22:11

ViestiKirjoittaja H.Leinonen » 12.2.2007 21:11

Niin... Semmoinen homma se on että parisuhde ei yksinkertaisesti ole viisas valinta. Jos vertaa sitä iloa ja surua mitä naisista saa irti, niin ei se ole järkevän ihmisen hommaa.

En siis väitä että kaikki parisuhteet olisiva tuhoon tuomittuja, mutta jos ajattelee vaikka että puolet avioliitoista päättyy nykyään avioeroon niin mitkä onnistumismahdollisuudet seurustelusuhteella sitten on.

Sebastianille voimia. Kyllä se siitä ajan kanssa olotila normalisoituu...

taggis
-
Viestit: 1691
Liittynyt: 8.8.2006 20:55

ViestiKirjoittaja taggis » 12.2.2007 23:27

puolet avioliitoista päättyy nykyään avioeroon


Ja kasvavassa määrin niinkin merkittävistä syistä kuin erimielisyyksistä hammastahnatuubin puristamisessa, näin kärjistetysti.

Tuskin ne avioliitot nykyään yhtään sen onnettomampia on kuin 50 vuotta takaperinkään, nykyään vain on helpompi pakata kamat ja lähteä kun ei joudu enää yhteiskunnan tai oman yhteisönsä sylkykupiksi "luovuttajana".

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 12.2.2007 23:46

Juuh
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 8:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Jak3
-
Viestit: 2766
Liittynyt: 16.8.2004 8:39

ViestiKirjoittaja Jak3 » 13.2.2007 0:24

^No elä nyt helkutissa sano että tuo on totta?

just luin topikin alusta loppuun läpi ja luulin jo että tarinalla oli "onnellinen loppu"

H.Leinonen
-
Viestit: 572
Liittynyt: 20.4.2004 22:11

ViestiKirjoittaja H.Leinonen » 13.2.2007 0:28

^ No ei sitä kovin moni tuommoista vitsilläkään kirjottele...

[JM]
-
Viestit: 148
Liittynyt: 21.2.2006 19:15

ViestiKirjoittaja [JM] » 13.2.2007 0:58

puhutaa että miehet on sikoja mut P*skat........

ja koittakaahan miehet pärjätä....voimia..

kilpijoki
-
Viestit: 4035
Liittynyt: 16.9.2003 12:03

ViestiKirjoittaja kilpijoki » 13.2.2007 7:48

Voimia cancerman. Itsekin koko viime syksyn taistellu oman avioliiton puolesta. Hyvinpitkälti 2 pienen lapsen takia. Nyt näyttää hivenen valoisammalta, mutten kuitenkaan vielä ole täysin varma. Varmaa on kuitenkin se, että elämän on jatkuttava muodossa tai toisessa.

Euso
-
Viestit: 192
Liittynyt: 24.7.2003 12:16

ViestiKirjoittaja Euso » 13.2.2007 11:04

Minäkin luulin jo että pääsitte selville vesille :o

Ei muuta kuin voimia.

Leskinen
-
Viestit: 1385
Liittynyt: 25.2.2005 12:01

ViestiKirjoittaja Leskinen » 13.2.2007 12:28

Kyllä mulla on kanssa aina ollu sellanen käsitys että kerran pettää niin ei sitä tarvi antaa anteeksi kun siinä kuitenkin noin käy.. Itse varmaan tuossa mielentilassa antaisin kyllä kuulua aika laajalle mitäs sitä on nainen tehny.. Ihan vaan oman mieleni parantamiseksi...

S R H
-
Viestit: 215
Liittynyt: 2.2.2007 15:45

ViestiKirjoittaja S R H » 13.2.2007 13:23

Itse erosin vaimosta kun kuulin että se oli pettänyt suhteemme alkuaikoina useasti mua,Pakkasin vain kamani kun se oli töissä ja laitoin samana päivänä erohakemuksen menemään. Tosirakkaudesta ei tarvitse tulla selittelemään, Itse en voi antaa anteeksi pettämistä joten parempi vain lopettaa kaikki kerralla eikä alkaa enää selittelemään mitään. Ihan selvennyksenä, Kyseinen nainen oli kyllä tosirakkauteni.

Pari viikkoa etelän lämmössä teki hyvää ;)

Jumbbane
-
Viestit: 554
Liittynyt: 1.10.2006 20:12

ViestiKirjoittaja Jumbbane » 13.2.2007 19:00

Itsehän tuo asia pitää päässä käsitellä mutta itse pakkaisin heti kapsäkit jos eukko jotain pettämisen tapaista tekisi, sillä lapset ei ole mikään syy olla yhessä..

Onnellisesti lapsi tulossa, mut yhdessä voi olla ilman että sanotaan tahdon, paljon helpompi erota tai jotain.

cancermann
-
Viestit: 3377
Liittynyt: 23.7.2003 21:20

ViestiKirjoittaja cancermann » 13.2.2007 23:42

Jees
Viimeksi muokannut cancermann, 18.7.2015 8:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Wille
-
Viestit: 921
Liittynyt: 23.7.2003 10:52

ViestiKirjoittaja Wille » 14.2.2007 1:17

V*ttu että pistää vihaks tollanen! Itsekin petetyksi tulleena voin kuvitella tunteesi ja toivotan kovasti voimia sulle. Tossa tilanteessa ei pidä alkaa etsiä vikaa itsestä, koska vika ei ole sinussa vaan siinä toisessa osapuolessa. Tämä oli itselle hankalaa, se että pitää itseään huonona tms. pahentaa vaan omaa pahaa oloa. Jälkeenpäin oon sen on ymmärtänyt että ei se vika ollut mussa. Ja jos yhtään lohduttaa, niin kannattaa muistaa että naisia tulee ja naisia menee, mutta sua on vaan yks! :)

A.Paaaho
-
Viestit: 400
Liittynyt: 9.9.2003 21:05

ViestiKirjoittaja A.Paaaho » 14.2.2007 9:57

Itsekin edellisessä parisuhteessa tuli petetyksi ja se oli tietenkin iso shokki. Annoin tämän anteeksi mutta ei mennyt kauaakaan niin toinen oli taas väärillä raiteilla. Jostain syystä tuo toinen kerta ei ollut enää niin kauhea shokki. Ehkä sitä oli osannut odottaa tai jotain. Tuntui vaan helpotukselta laittaa välit kokonaan poikki entä kun koittaa räpistellä enempää. Nykyään olen sillä asenteella että jos pettää kerran niin ei se siihen lopu. Se on vaan päästä ja moraalista kiinni. Jos on kerran tehnyt sen vaikka kännissä niin ei se jatkossa muutu miksikään. Sama homma kun rikollisilla. Kaikki kuvittelevat etteivät jää kiinni.

weasel
-
Viestit: 3392
Liittynyt: 23.7.2003 15:37

ViestiKirjoittaja weasel » 14.2.2007 10:01

Kannattaa muistaa että joskus vastoinkäymiset voi lujittaakin suhdetta. Vähän vastaava tilanne tuossa taannoin oli.. kaveri sekaantui eukkoon ja niinpäin pois.

Ja toisaalta, on joskus itsekin tullut käytyä vieraissa, ainakin itse olen koittanut oppis virheistäni.. En siis allekirjoita tuota "Kerran pettää - pettää aina" väitettä. Onhan toki niitäkin jotka ei kerrasta opi..

Voimia kuitenkin Cancerille, Hänellä sentäs kersoja tuossa niin tilanne on hieman mutkikkaampi kuin monessa muussa casessa.


Palaa sivulle “Yleinen - muut aiheet”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 36 vierailijaa