Koira hiljaiseksi!?

[Golfster]

Elikkä ongelmana on koiran pitämä metakka yksin ollessaan. Koira (Jack Rusdselin terrieri 3v) on tottunut olemaan laumassa maaseudulla, mutta luhtitalossa yksin ollessaan koira aloittaa usein kovaäänisen ulvonnan oltuaan tovin yksin asunnossa.Olen kokeillut jättää musiikkia päälle, laittaa luita ja leluja lattian täyteen, pistää emohajustimen seinään ja ja tehdä muutenkin koiran olon mahdollisimman kotoisaksi ja mukavaksi, mutta videokameran filmi osoittaa, että koiraa lähinnä kiinnostaa vain, milloin joku tulee takaisin kotiin. Haukkupantakaan ei taida tehota ulvontaan. Mikä siis avuksi!?!?

[lukkari]

Kun sinulla kuitenkin on jo tekniikkaa siellä, tuo voisi toimia. Testasin sitä joskus ja ainakin teknisesti se toimi hyvin.

Itse olen aikanaan käyttänyt eroahdistuneen sheltin kanssa sitruunapantaa ja naapurien kommenttien mukaan ulinakin loppui sitä käytettäessä. Siitäkin huolimatta, että pannasta joskus loppui paristo tai esanssi, koira ei haukkunut, koska se oli ehdollistunut pantaan.

Noita lemmikkiliikkeet vuokraavatkin, kannattaa kuitenkin kokeilla.

[Skeeny]

Sillä on selkee eroahdistus. Käy esim www.lemmikkipalstat.net tai www.koirat.com lukemassa aiheesta. Toi on vaikee homma ikävä kyllä:(

[Vesku]

Ei varmaan enään tehoo helpolla jos koira on jo 3v, mut pentuna tarttis opettaa koiraa kotiin tullessa sillee et sitä ei huomioida ensimmäisenä vaan otetaan kengät pois ja viedään esim. ruokaostokset kaappiin ym. ja vasta sitten huomioidaan koira, näin se ei opi siihen et hän on ykkönen ja jos oot pihalla kun se rupee sisällä ulvomaan niin silloin ei saa mennä katsomaan sitä vaan vasta kun koira on hiljaa, silloin se ei opi siihen et aina ulvomalla joku tulee hänen luokseen.

[lukkari]

Eroahdistusta voidaan korjata myös siedättämällä jotenkin niin että lähdetään kotoa ensin hyvin lyhyeksi aikaa. Jos koira on hiljaa, tullaan takaisin, eikä huomioida koiraa. Aikaa pidennetään vähitellen kuunnellen, alkaako meteli. Jos meteli alkaa, ei tulla heti takaisin, vaan vasta sitten, kun koira on rauhoittunut.

[Iso-Jaska]

Sitruunapanta ei välttämättä toimi terrien kanssa, johtuneeko luonteesta ja kovuudesta. Eli kannattaa vuokrata/pyytää testiin se panta.
Omakin terri hieman ulisee lähtiessä, mutta lopettaa melkein heti ja naapuritkaan ei ole valittanu, niin onneksi ei ole vielä tarvinnu pantaa edes testata, mutta epäilen sen toimivuutta, koska koira syö esim. pippurit, jalopenot ja yleensä kaikki mikä on tulista tai kirpeetä :o

[Vesku]

koska koira syö esim. pippurit, jalopenot ja yleensä kaikki mikä on tulista tai kirpeetä :o

Samoin meidän kk-terri vetää surutta esim. valkopippuria kun taasen emännän vanhempien dalmis ei tule kyseistä pippuripurkkia 1m lähemmäskään vaikka syökin muuten kaiken ruuan mitä pöydälle jättää.

[PabloNeruda]

Joo ja itselläni pieni portugalin podengo haukkui sitruunapannan tyhjäksi. Lopulta omalla koiralla tuo lukkarin esimerkki toimi.

[cancermann]

Mulla auttoi Dobermannilla tuo sitruunapanta. Oli tuolloin tosin alle vuoden ikäinen...

[Miksu.]

Pistä kylmäks se piski niin ei ulise :):):)

ei herneitä

[Orm]

On olemassa myös sähköpanta, joka antaa pienen sähköiskun koiran haukkuessa. Kuullut parilta taholta, että kun sitruunapanta ei ole toiminut, on sähköpannasta ollut apua. Sähköpannan hinnat taitaa lähteä jostain 100:sta eurosta ylöspäin. Voi kuulostaa kyllä hieman rajultakin keinolta. Sähköiskun voimakkuudesta en tiedä.

[Aum]

[Petteri]

"Yks kaveri", eli minä itse, olen myös testannut itseeni sitä oikeaa sähköpantaa ja eipä se napsu nyt kummonen ole.

Eriasia ovat sitten nämä haukuntaan reagoivat pannat, joiden napsu on vielä onnettomampi.

Sähköpanta on muuten Suomessa kielletty kapistus...

Mitä tuohon koiraan tulee, niin edessäsi on pitkä ja kivinen tie, jos meinaat sen hiljaiseksi saada. Jos pistät sen hiljaiseksi pakkokeinoilla, eli puutut seuraukseen, et syyhyn (tässä tapauksessa puutut haukkumiseen, et haukkumisen syyhyn), niin koira korvaa varmasti sen jollain muulla sijaistoiminnolla. Syö seinät, huonekalut, kusee ja paskoo nurkkiin, jne...

[cancermann]

Yksi kaveri joskus kokeili tuota sähköpantaa omaan kaulaansa

Kunnon S/M -touhua :-D

[Aum]

[Miauh]

Acab puhuu asiaa eli tuonne vaan, etenkin lemmikkipalstoilla on usein keskustelua eroahdistuksesta.
Sähköpanta ei ole oikea ratkaisu tuossa tilanteessa.

Siis jos tavoitteena on terve koira.
Kyllä Auschwitsissakin oli hiljaista porukkaa mutta miten paljon niillä heitti päässä.. se on jo eri asia

[Antti P]

Joo kyllä mäkin alan komppaa acab:ia ja Petteriä kommenteissa. Ei noi sähköpannat ole mikään ratkaisu eroahdistukseen. Meillä autto reviirin pienentäminen yksin ollessa ja radion päälle jättäminen. Ehkä dogi ei tykkää ollenkaan Uudesta Kissistä ja ei halua laulaa mukana. Tiedä häntä, ei kommentoinut kun kysyin mieltymyksiä radiokanava valintaan.

[kilpijoki]

Meillä taasen on häiritsevät naapurin terrierit. Oma lapukka kun on hiljainen kuin mikä, ei hauku ei murise, mutta kuorsaa äänekkäästi. Toinen naapuri jo lupaili antaa kohta 9millistä lääkettä terriereille, kun aina isäntäparin ollessa poissa susilauma pesiytyy naapuriin.

[oopee]

Mielestäni tuo Jack Russeli on hieman väärä valinta koiraksi jos ympärillä ei ole virikkeitä riittävästi. Tämä dogi on jalotettu liikkeeseen eikä mihinkään kämppää yksin istumaan. Kaikista tietysti pystyy kouluttamaan (ilman "laiskan miehen" sähköpantoja) mitä tahansa, mutta senkin olisi hyvä tehdä nuoremmalla iällä kun se luonne ei ole päässyt liikaa kasvamaan.

[Orm]

Joo, en minäkään niiden sähköpantojen kannalla ole enkä väitä että olisi hyvä ratkaisu, saati sitten toimiva. Mutta tällaisia välineitä jotkut tuntuu käyttävän. Ei varmasti helppoa tapaa ole saada koiraa hiljaiseksi, joka on herkkä haukkumaan tai ulvomaan. Aikaa ja kärsivällisyyttä vaaditaan paljon.

Ihan näin ot, meidän koiran lempimusiikkia tuntuu olevan Valvomon mikä kesä :D Kovasti ainakin "laulattaa" kun se kuuluu.

[Golfster]

Niin no itelläni ja perheessäni on ollut Jack Russeleita jo viimeiset kolmetoista vuotta ja vaikka usein juoksenkin koiran ja itseni puolikuoliaaksi, aina tuntuu koiralla virtaa riittävän.Nykyinen yksilö kun tuntuu vain olevan niin julmettoman hellyydenkipeä, vaikka olen vähentänyt huomioimistakin, jottei tottuisi liian hyvälle. En myöskään huomioi koiraa kotia tullessani ennen kuin se on rauhoittunut kunnolla. Meinasin satasella jo hankkia viime viikolla sitruunapannan vaan tuttujen kokemuksien mukaan värkki ei ole usiemmiten reagoinut ulvomiseen. Vuokraus olisi tietysti helpompi tapa testata tuota seikkaa. Tuo kuuntelu tekniikka ei välttämättä luhtitalossa toimi naapureita ajatellen ja toisaalta koira aloittaa ulvomisen yleensä vasta noin tunnin kuluttua poistuttuani. Musiikista klassinen tuntuu rauhoittavan ainakin kotitilan hevosia parhaiten, tiedä sitten koirista. Eronahdistukseksi olen itsekkin ongelman tulkinnut, joten ajattelin kokeilla, josko koirani sopeutumista uuteen asuntoon helpottaisi äitini koiran (yksi neljästä) läsnäolo, joka on koirani sisko alunperin samasta laumasta. Tämä koira on kolmen vuoden ajan aikaisemmin ollut ehkä "läheisin" oman koirani kanssa, mutta luonteeltaan huomattavasti rauhallisempi ja yksinäisempi. Täytyypi vielä yrittää nuita "henkipuolen" juttuja tai lopulta kokeilla nuita teknillisempiä kapistuksia.

[Miauh]

oopee, Kenellä tahansa koiran omistajalla tulee hetkiä jolloin koiran täytyy olla yksin kotona :)

Joko ongelmaan on löytynyt ratkaisu?

[oopee]

Toki, Toki :-)

Koira valinta pitäis suorittaa nimenomaan käyttötarkoituksen ja olosuhteiden mukaan. Omakin suosikki on tuo Jack Russeli, mutta tiedän, että ilman jatkuvia virikkeita tuo rodun elämä yhtä helvettiä. Ihan sama kaikkien "paimen"koirien kanssa. Itselläni on maalla lapinporokoira vanhuksien kaverina ja sillekin 24/7 ulkona oleminen ei riitä vaan sen kanssa pitää tehdäkin jotakin (vaikka onkin koko ajan "töissä" mukana).

[Antti P]

OT :
Oopee, Russelit on metsästyskoiria ei paimenkoiria.

[majava]

Voi olla, että sillä on vaan yksinkertaisesti tylsää! Meillä pahanteko loppui kun otettiin koiralle koirakaveri, tai pikemminkin "poika". Molemmat on uroksia, vanhempi 2 v ja tuoreempi n. 7kk.

Tai sit tee sille kepposia, tyyliin nakki kokispulloon ja korkki kiinni. Sillä menee pitkään kun yrittää pureskella korkkia rikki palkinnon toivossa. Tommonen älylisesti haastava muutenkin väsyttää koiraa ja se nukkuu urakan jälkeen pitkään.

[lukkari]

^ tuo on oikeasti hyvä vinkki. Itse säästelin paperirullahylsyjä, joiden sisälle laitoin herkkuja ja kiedoin maalarinteippiä ympärille. Sitten piilottelin niitä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joten koiralla oli tekemistä sekä löytää ne että avata ne. Tuota voi tehdä, kun on itsekin kotona, eli käskeä etsimään makupala.

[Heksa]

Kusipää naapurilla on mielenvikainen lapinkoira jolla ei oo mitään virikkeitä. Päivät se on yksin kotona kun naapuri on töissä, iltapäivällä se käytetään postilaatikolla asti (n. 25m) kusella ja paskalla, sen jälkeen nakataan terassille räksyttämään koko illaksi, pyrkii sisälle kun isäntäväki ite on siellä. Illalla joskus kymmenen jälkeen käyttää toisen kerran postilaatikolla kusella ja paskalla. Monet kerrat oon miettiny kahen markan lapualaista tuon rakin vaientamiseksi. Naapurin kusipäisyyden takia asiasta ei voi keskustella.

[Kale]

Meillä on kanssa käytössä tuo makupala paperirulliin taktiikka käytössä kotoa poistuessa. Koira suorastaan odottaa niitä aamulla kun töihin lähdetään. Iltaisin papanat piilotellaan pitkin asuntoa niin koira niitä innoissaan etsii eikä hotki kaikkea kerralla.

[majava]

Kokeilkaapa paperirullan tilalla muovista limpparipulloa. Koiralla menee sen kanssa huomattavasti kauemmin aikaa.

[golfmk2]

meillä myös jackrusselleli ja todella vilkas tapaus nyt 1 vuoden ikäinen..
ja tuli mieleen tuo limupullo sen kun jättää niin on kiva siivoominen kun tulee kotiin takaisin, meinaa aivan varmnasti repii koko pullon aivan palasiksi..
meillä ei onneksi ole ollut mitään eroahdistukseen liittyvää...

[juksii]

Kusipää naapurilla on mielenvikainen lapinkoira jolla ei oo mitään virikkeitä. Päivät se on yksin kotona kun naapuri on töissä, iltapäivällä se käytetään postilaatikolla asti (n. 25m) kusella ja paskalla, sen jälkeen nakataan terassille räksyttämään koko illaksi, pyrkii sisälle kun isäntäväki ite on siellä. Illalla joskus kymmenen jälkeen käyttää toisen kerran postilaatikolla kusella ja paskalla. Monet kerrat oon miettiny kahen markan lapualaista tuon rakin vaientamiseksi. Naapurin kusipäisyyden takia asiasta ei voi keskustella.

Tossa tilanteessa kyllä pitäisi melkein ennemmin lopettaa naapuri kuin koira. Koira luultavasti on ihan täyspäinen mutta ilman koulutusta ja virikkeitä tapahtuu juurikin tuollaista.
Meillä on nyt 11 v koira joka on juurikin tuollaisesta kodista. Vielä lisäksi koiraa oli hakattu ja potkittu. Siitä tuli muutaman vuoden työllä oikein hyvä koira kun sen kanssa vain jaksoi tehdä juttuja. Sekin meinattiin lopettaa mielenvikaisena. Koirassa ei ollut alunperin ollut mitään vikaa mutta omistajassa oli sitäkin enemmän.

[Heksa]

Joo, naapurin lopettaminen on kanssa käynyt mielessä :D

[Mezza9]

Ei ihan sama rotu, mutta touhukkaita terriereitä kuitenkin... Tuttavat ovat aktiivisia harrastajia, tässä heidän koiriensa kotisivu, jossa paljon tietoa ja linkkejä:

Ozzy, Allu ja Riesa

Nuorin koira, Riesa, on siis Jack Russell, mutta ollut perheessä vasta vähän aikaa, joten enin tieto tähän saakka Parsoneista. Eivät varmaan pane pahakseen vaikka yhteyttäkin ottaisi, jos kysymyksiä herää.

[jh79]

Täällä tilanteeseen ei auttanut kuin asunnon vaihto (ei ollut kyseessä sama rotu kuitenkaan) kun vaimokkeen koira piti elämää kerrostalossa. Aikamme naapureiden kanssa riidellessä tultiin siihen tulokseen, että parempi muuttaa kokonaan pois.

Sen jälkeen on tosin vaimokekkin vaihtunut, joten ei enää noita ongelmia :)

[Tume]

Meilläkin oli ongelmia ton eroahdistuksen kanssa, kun otettiin 7-vuotias labradorinnoutajauros tutuilta. Kaikennäköistä tuli kokeiltua, joista suurin osa aiemmissa viesteissä mainittu...elikkäs sitruunapanta, virikkeitä lattialle, vähän aikaa pois kotoa ja aikaa pidennettiin pikku hiljaa... millään näistä ei ollut vaikutusta. Otettiin sitten seuraksi toinen lapukka ja ulvonta/haukunta loppui siihen, kun sai seuraa.

[mkm]

Noi paperirulla/pullo-konstit on ihan hyviä, mutta myydään niitä ihan gongejakin mihin voi survoa tavaraa sisään -> kestää melko kauan ennen kuin koira saa pureskeltua sieltä sisältä ja nuoltua kaiken pois. Nappula/vihannes/leipämössö + juustoa ja koko paketti mikroon hetkeksi ja antaa jäähtyä -> ei enään niin helppoa kun nappulat ei leviä heti lattialle kun vähän puraisee.

Noita gongeja on nykyään monen eri kokosia ja näkösiä, meillä ihan se 'normaali perusmalli', mitenhän tuota voisi kuvailla.. no, nyrkki jossa namit sisällä, tehty mistälie OIKEASTI kestävästä kumi/muoviseoksesta.

[golfmk2]

tehty mistälie OIKEASTI kestävästä kumi/muoviseoksesta.

no tuokin riippuu koirasta..meillä meni kaksi "gonkia" samana päivänä rikki ei kestä kun 15min max...jackrusselilla sen verran terävät hampaat ja voimaa leuoissa...
paras lelu meillä ainakin on tuollainen "laivaköysi" mitä se pääsee heittelemään ja itse toisesta päästä kiinni ja vedetään kilpaa...

[mkm]

golfmk2, hehe.. meillä kestänyt oikeasti kovaa käyttöä ihan hyvin. Noh, sietääkin kun kustansi 15e ja rapiat päälle yksi. Ja kun meillä noita gongituholaisia on kolme, tuota yhtä jos kiinnostaisi niin neljä.
Jokaikinen muu lelu kyllä saadaan rikki vaan ei noita. Semmonen 'laivaköysi' on jees jos tykkää retuuttaa koiran kanssa, niitäkään ei oikein rikki saa. Tietty ne tennispallot + muut hilut mitä niissä yleensä roikkuu on syöty jo ekalla leikki kerralla palasiksi ;)

[kilpijoki]

Laivaköysi on siinä mielessä v*ttumainen kapistus, kun koira päättää vetästä sillä nilkoille. Ainakin lapukan niskoissa on niin paljon voimaa, että meinaa itseltä lähteä samalla jalat alta.

Taas muuten räksyttää noi naapurin terrierit...perkele. Jos herättää lapset niin sitten on piru irti.

[lukkari]

Aikanaan jossain koiranäyttelyssä helppoheikki möi minulle frisbeen, joka myyjän sanojen mukaan kestää saksanpaimenkoirankin retuuttamisen. Vein kotiin ja perhoskoira sai sen hajalle parissa tunnissa. Vitutti, kun myyjä ei erikseen sanonut, että ei kestä papillonia.
Sellainen paskanruskea lateksinen vinkuva sikapotsi on ollut meidän paimenkoirilla viitisen vuotta eikä ole edes reikää tullut. Kyytiä sialla on kyllä riittänyt.

[Miauh]

Jotkut paimenet ei tarvi kuin tontin ympärille virikkeeksi mutta siinä ei taida olla kyse enää muusta paimentamisesta kuin sanasta rotunimikkeessä.
Tietysti siis normaalia sosiaalielämää muuten.

Noi kongit on tosiaan kestäviä (meillä vain yksi on saatu kahtia) ja tuo mikro-idea erittäin toimiva.
15 minuuttia aktivointia väsyttää koiraa samalla tapaa kuin 2 tuntia lenkkiä.

Kongeja saa tilattuakin vaikkapa tuolta

http://terrieri.net/kauppa/index.php?ma ... Path=10_63

[Kale]

Kongeja saa tilattuakin vaikkapa tuolta

http://terrieri.net/kauppa/index.php?ma ... Path=10_63

Kongejahan voisi vaikka kokeilla kun putiikkikin on tuossa kivenheiton päässä.

[Toheltaja]

haukkupanta rauhoitti meidän ADHD australian paimenkoiran (14kk) ihan täysin, turha perään huutaminen ja sisällä komentaminen loppui. Panta maksoi 125 eskoa ja viikossa tuli elukasta ihan toisenlainen... En tiedä kuinka vanhoihin tuo enää tepsii.

Kongissa on hyvä maksalaatikko joka pakastetaan. Kielellä kestää puolisen tuntia lutkuttaa se tyhjäks... ja on kyllä väsyä ötökkää taas hetken aikaa.

[Pasi H.]

Meillä on kaksi keskikokoista villakoiraa. Toinen on 5 vuotias ja toinen pian 2-vuotias. Toi vanhempi on ihan järkyttävä lenkittää, aina kun tulee toinen koira vastaan, alkaa järkyttävä uhoominen. En tiedä mitä sille oikeen tekisi, täytyykö sitruunapanta vuokrata viikoksi käyttöön, vai mitä. Toikin olisi pienestä pitäen ollut helpompi opettaa, mutta kun koira tuli meille 4-vuotiaana. Vinkkejä?
Muuten on ihan leppoisa koira, mutta aina kun näkee jonkun toisen koiran niin sillä napsahtaa päässä. Sille meidän pienemmälle koiralle se on ihan kiltti, tottunut siihen jo.. Mutta esimerkiksi kaverin uros-dalmatialaiselle se uhos niin paljon että tais jopa näykätä nokkaan hiukan, kunnes sai köniinsä ja kunnolla. Uhoominen jatkuu tänäkin päivänä.

[Antti P]

^ Onks kyseessä uros joka räyhää aina uroksille vai sukupuoleen katsomatta riehuu kaikille vastaantuleville karvakorville.

Mulla 2,5 vuotias teinipoju, joka on olevinaan niin isäntää kaikille muille uroksille. Eläinlääkäri sanoi, että varmin tapa saada loppumaan uhittelu on napsasta kivet pois käytöstä. Tämä nyt tietty on kovin hurja tapa pelkästään tuohon syyhyn, mutta meillä pojua ei voi käyttää koskaan jalostukseen muutenkaan niin on varteenotettava vaihtoehto.

Näin miehenä tietty toi strelilointi on aika ISO päätös, joten sen kanssa tullut tässä nyt keväästä pähkäiltyä.

[majava]

Meillä ainakin vanhemmalta (2 v.) seropilta lähtee syksymmällä kivet. Nuorempi tulee sit jossain vaiheessa perässä. Vituttaa kun enää ei pysty pitämään koiria vapaana lenkillä, kun nartut kiinnostaa enemmän kuin isännän mielenterveys. Lisäks kivien poistolla pitäis saada koira lihomaaan, kun sille ei maistu kesällä ruoka ollenkaan.

[Pasi H.]

Kyseessä on uros joka räyhää kaikille vastaantuleville koirille. Oli ne sitten isoja tai pieniä, mustia tai valkosia, uroksia tai naaraita. Ei vaikuta asiaan. Itsekin ollaan kivien leikkaamista mietitty, mutta sitä ei olla oikeen suositeltu, saattaa koiran luonne muuttua aika dramaattisesti. Eikä välttämättä siihen uhoomiseen edes tehoa.

Sitten se koira tekee sitäkin, että jos se sattuu olemaan lenkillä vapaana, niin heti jos se näkee vilauksenkin ihmisestä jossain, niin se juoksee miljoonaa sinne räksyttämään, JOS sillä vaikka sattus olemaan koira mukana. Että se on niinku mieletön pakkomielle sille koiralle, päästä uhoomaan.

Seuraavaksi taidetaan kokeilla sitruunapantaa, kun ei muu tunnu auttavan.

[mkm]

Jappe, tässähän ollaan sitten saman rodun 'harrastajia' ;) Meiltä noita löytyy kolmisen kappaletta + yksi seropi.

[Miauh]

Pasi, Mulla on narttukoira joka on rähjääjä aina jos vaan mahdollista.
Ennen otti kans kohtuullisesti päähän kuljettaa sitä missään missä se pääsi näkemään muita koiria ja joskus pelkät ihmisetkin riitti. Se sekosi niin täysin, alkoi kamala räyhääminen ja remmissä sekoilu. Aloitin sen kanssa koulutuskurssinkin jossa me ei vaan voitu käydä koska ainut asia mihin se siellä pystyi keskittymään oli haukkuminen.

Sitten otin käyttöön vesipullon. Toikin pisketti tykkää uimisesta ja muusta läträämisestä mutta suora suihkaus kuonoon tuntuu ikävältä.
Joten aina kun se aloitti räyhäämisen, ammuin sitä vedellä ja kun se hetkeäkään oli hiljaa niin heti namipalaa naamaan.
Nyt meillä on käytössä "ohi"-käsky joka toimii myös hyvin! Ohi-käskyn harjoittelun voi aloittaa näin:

Ota namipaloja käteen ja näytä koirallekkin että sulla on herkkua. Aina kun koira kääntää pään susta poispäin (vaikka on nameja) niin sano "ohi" ja anna namu sieltä suunnasta mihin se katsoi.

Tätä kun harjoittelee pari päivää pienissä erissä niin voi alkaa jo vaatimaan koiralta sitä ohi-käskyä. Kun sanot "ohi" ja koira ei käännä päätään mihinkään suuntaan niin suihkaus vesipullosta naamaan. Uusi yritys ja heti namia kun se kääntää. Ja jotain tosi herkkua lihaa yms palkaksi että se on todella sen arvoista pisketille.
Toisten koirien kans tota käskyä kannattais harjotella niin että ne muut koirat on ensin kauempana.
Tää toimii meillä mutta kaikki koirat ei tietysti oo moksiskaan tuosta vesipullosta. Sitten olisi vielä se kauko-ohjattava sitruunapanta. Tai pippuri.

[Pasi H.]

Joo tohon ei tehoo vesipullo, se vaan innostuu jos vedellä läträtään.
"Alkoi kamala räyhääminen ja remmissä sekoilu", kuulostaa täysin samalta touhulta. Tuo koira on vähän semmonen "tyhmä", että epäilen ettei toi ohi-temppu onnistu. Toki sitäkin voisi kokeilla. Kauko-ohjattava sitruunapantakaan ei kuulosta hassummalta. On meinaan TODELLA noloa ja ärsyttävää, kun ihmiset luulee tuota koiraa joksikin "verikoiraksi", vaikka se on normaalilta luonteeltaan äärimmäisen kiltti.

Aluksi(kun se koira tuli meille) se teki tuota järjetöntä rähjäämistä myös autosta, jos se näki koiran. Nykyään se on saatu loppumaan, yksinkertaisesti napsauttamalla kuonolle tai nappaamalla niskasta tiukasti kiinni. Sanomisella/käskemisellä ei ollut silloin mitään vaikutusta. Tietysti jos koira on 4 vuotta saanut rähjätä ja haukkua mielin määrin, omistajan sitä kieltämättä niin todella vaikeeta sitä on enää hiljaiseksi saada. Mutta yritetään. Entinen omistaja sanoi, ettei se ole häntä niin paljon häirinnyt, että olisi jotain toimenpiteitä tehtävä.

[aimo]

Jyväskylän alueella jos joku on vailla sitruunapantaa niin täältä saa lainaan tai ostaa koko hökötyksen.

[lukkari]

Meillä on käytössä kolinapurkki.

Puolen litran olutölkkiin karkeaa soraa tai jotain muttereita tjsp. ja teipillä kiinni. "Hiljaa" -käsky yhdistettynä purkin räminään ehdollistaa normaalin koiran hyvin nopeasti.

Kun koira jossain pihan perällä alkaa haukkua ohikulkijoita (tai koulutuskentällä hihnan päässä), sille on kohtalaisen turha huutaa mitään, mutta kun rämäyttää purkkia kerran pari, rähinä loppuu ja koira rientää isännän tykö. Jos rähinä on ihan hervotonta, purkin paiskaaminen koiran eteen yleensä hiljentää rähäkän kuin rähäkän.

Pienemmän tölkin (redbull -versio) voi ottaa lenkillekin mukaan.

Kustannukset: tölkkipantti 0.15€

[mkm]

lukkari, ei toimi joka tapauksessa tuokaan. Nim. kokemusta on ;)
Mutta tuo 'ohi-käsky' ja nameilla palkitseminen toimii, ainakin meillä. Räyhääminen vähentyi varmaan 80%, tuntuu ettei se nykyään ala kuin vasta jos vastaantulija koira rähisee ensin.
Autossa toki puolustetaan reviiriä jopa kassia 'taluttavalta' mummolta ja tietysti muilta koirilta. Koirakalteriin kun nakkaa esim pienellä vesikipolla, joka aina kulkee autossa 2l vesipullon kanssa, niin kilahtaa sen verta ilkeästi että hiljennytään... ainakin hetkeksi.

[Kale]

Oikeesti jos on koiran asenteen kanssa ongelmia kannattaa ainakin käydä kokeilemassa lähimmän seuran tottelevaisuuskoulutusta. Se kyllä yleensä toimii jos siihen viitsii vaan panostaa. Ja on kaikenlisäksi mukava harrastus koko perheelle.
http://kotisivu.mtv3.fi/toko/

[mkm]

Kale, hehe ei oo ihan niin yksinkertaista :) Eli mikään 100% pelastava keino tuokaan ei ole, ei koira vahtivietilleen mitään voi. Esim meillä nuo suojelee enemmän emäntää kuin allekirjoittanutta, tosin koirien mielestä minä olen korkeammalla auktoriteettijärjestyksessä kuin emäntä. Tämän huomaa siitä mitenkä ne käskyt menee perille jos mennäkseen. Varmaan myös äänensävy / paino on meillä luonnollisesti erilainen jne seikat mutta kuitenkin.

[Kale]

Ei todellakaan ole 100% pelastava keino mutta ei myöskään täysin hyödytöntä. Tottakai koirat tottelee sua paremmin koska olet kovempi/ankarampi käskemään. Sama se on meillä.

Tottelevaisuuskoulutuksessa ollaan tekemisessä muiden koirien kanssa eli niiden pahempien räyhäystilanteiden kanssa. Suurimmalla osalla kurssien suorittaneista on tapahtunut edes jonkunasteista kehitystä ja moni olisi valmis maksamaan jo pienestäkin muutoksesta koska koiraa ei voi ulkoiluttaa kuin yöllä ja jos silloinkin joku tulee vastaa pitää kammeta metsään piiloon tai vaihtaa toiselle puolella tietä. Pakollisina varusteina kuonokopat ja kaikenmaailman pannat. Siinä sitten mietitään koiran luovuttamista ja muita vaihtoehtoja.

Telkkaristahan alkoi tiistaina uusi aiheeseen liittyvä sarja jossa joku brittiläinen koirankouluttaja hanskaa ongelmakoiria. Kannattaa katsoa. Sopii hyvin palstan lukijoille koska kouluttaja ajaa volkkarilla.
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/o ... f&mode=www

[Miauh]

Tuo kolinatölkki on myös toimiva yllättävän monella.

Mulla on myös kauko-ohjattava sitruunapanta ja toisella koiralla se toimii niin että voin lenkittää sitä vapaana, ainakin nyt kun se on vielä kiltti pentu, 7kk, eikä minkäänlaista vahtiviettiä juurikaan oo herännyt.

Joiltain osin mennyt vähän turhan silkkihansikkaiksi nykyään koiran koulutus, kyllä musta koiraa voi ottaa niskasta tai poskesta kiinni jos ei meinaa mennä perille.
Mutta! Se täytyy muistaa että jollei johtajuusasiat ole kunnossa niin tuo fyysinen komennus ei tuu toimimaan. Ja siitä voi tulla pahaa jälkeä.
Ja kertoipa eräs täti koirastaan joka masokistisesti nautti kaikesta kurituksesta, sitten kun täti vaihtoi huomioimattomuuteen niin alkoi tulla tuloksia.
Ja koiria on kyllä niin joka junaan niinkuin meitä ihmisiäkin, mun toisella koiralla tuo huomioimattomuus ei toimi alkuunkaan.

Ammattilaisen puoleen suosittelen kääntymistä jos ei kolinat ja vesipullot tehoa, ne tietää sellaisiakin asioita mitä meillä tavallisilla pulliaisilla ei tulisi mieleenkään :)

[Kale]

Niin tuossa ylen sarjassa kouluttaja napsi labbiksilta kassit pois koska ne olivat niin pahasti tortun perään. Kait se oli oikea päätös mutta oudolta se silti tuntuu. Luulis, että siitä voi selvitä koulutuksella jotenkin.

[majava]

Meillä leikattiin kissalta kivet pois jokunen vuosi sitten. Ennen leikkausta en osannut kuvitellakkaan minkälaisia omatunnontuskia se kastroiminen tuotti. Viedä nyt kolli raukalta ainoat ilot elämästä. Vieläkin säälittää kun näkee sen nuolemassa muniaan...No eipähän kuse enään lehtipinoihin.

Sitäpaitsi Kale koiraa on kohtuu hankala kouluttaa ettei sitä panettais koko ajan. "Soo soo Rekku, ei paneta..." :)

[Miauh]

Meidän kisuilta on kolleilta viety miehuus myös jokaiselta sen jälkeen kun kaksi leikkaamatonta tappeli niin että toinen kuoli.

[mkm]

Kale, no sanotaanko näin että meillä se emäntä on kyllä 'ankarampi' ja käyttää enemmän ääntä. Jostain kumman syystä minua totellaan pienemmällä äänenvoimakkuudella ja kun allekirjoittanut korottaa ääntä sen kerran ehkä viikossa niin yleensä siinä vaiheessa koirille tulee kiire omaan huoneeseensa, silloin kun on tehty jotain piruutta.
Tuo alla mainittu alfa-narttukin (rapiat kuusivuotias) on joskus jopa laskenut alleen kun yllätin piruuden teosta ja karjaisin 'suht' kuuluvalla äänellä muutaman voimasanan, pelästyi kait äänen käyttöä tai sen voimakkuutta millä asiat ei mun suusta tule kuin kerran kuukaudessa jos niinkään usein.

Ja meillä kun on ns. uusioperhe koirien osalta ;) niin kyllä tuon Alfa-naaraan kanssa piti välit selvittää ekan parin kk:n aikana. Koitti kovasti sen ekan ja viimesen kerran pomottaa mutta kun kerran kunnolla selätti/tuijotukset/muut alistamiselkeet teki ja piti huolen että sille meni jakeluun KUKA määrää niin sen jälkeen toteltiin ihan eri malliin ja mitään pomottamiseen liittyvää häiriökäyttäytymistä ei havaittu.
25kg räväkkää paimenkoiraa vs. 90kg ei niin tiukkaa lihaa :D mutta kaksijalkaisen pitää olla se automaattisesti joka myös määrää. Jos koira päästetään 'pomoksi' niin sehän ei tiedä muuta kuin ongelmia tulevaisuudessa.

Uutta 'laumantulokasta' vaan kokeili tuolloin ja koitti alistaa omaan käskyvaltaansa, toisin kävi. Mutta ko. narttu on kyllä selkeä Alfa tuossa koira-laumassa, toinen uroksista on pehmo ja tämä nuorin tulokas joka on ko. Alfan pentu taitaa olla jo toisena marssijärjestyksessä, sitten taitaa tulla meidän seropi-vanhus ja viimeisenä tuo pehmo-poika ;)
(joka kyllä sitten taas esim. minun kanssa ollessaan puolustaa minua vaikka viimeiseen saakka??? tulipahan vain todistettua kun joillan maahanmuuttajilla oli kova hinku meikän cabrion sisään kaupanpihassa vaikka istuin kuskin jakkaralla. Jos niillä ei ois ollu niin nopeat kädet niin paikkauksen kautta ois pitäny takasin kotimaahan lähteä. Tosin se taas voi johtua siitä että se on selkeästi miehen koira, naisia mitenkään mollaamatta.).

Muuthan meillä ei räyhää kuin pentu, ellei sitten joku uhkaa pentua niin silloinhan alfa on kimpussa heti puolustamassa omiaan (kuten se tekee oli hyökkäyksen/rähisemisen kohteena kuka tahansa tosta laumasta/omistajista).
Ja kyllä, tuo pentu on yhtä kovapäinen kuin emänsä, kovapää ja egoa on vaikka jakamiseen asti, ei silti syö huonekaluja saati tee mitään muuta vahinkoa (mitä nyt kelloradio unohtui koirien huoneeseen -> jotain epämääräistä muovikasaa se muistutti) ja palautuu salaman nopeasti 'rankaisusta/äänellisesti tai sitten niskaan/pakaraan tarttumisesta'. Hakuharkoissa loistaa nenällään ja aivotoiminnan rasittamisella siitä saa rauhallisen ;) Emä on ollut vielä villimpi nuorena joten eiköhän tuosta vielä ihan ok 'kansalainen' saada aikaiseksi.
Nyt jo rauhoittunut AIVAN järisyttävän paljon mitä vertaa esim. 2-3kk takaiseen tilanteeseen.
Eilen illalla tuli vietyä roskat puolilta öin ja otin tuon mukaan jos vaikka hätä olisi.
Murisi postilaatikoille päin ja minä en sokeana nähnyt kyllä mitään, pimeänäköni on surkea. Roskiksille päin kävellessä huomasin että postilaatikoilla kyttäsi jänes meidän tuloa -> ei haukkumista mutta häntä pystyssä vahtasi tätä uutta tuttavuutta -> sama elukka sitten pyöri roskiksien lähellä sekä tulomatkalla kotio vielä parissa kohtaa mutta ihan rauhallisesti tuo pikkukaveri sen otti.
Herkuille perso joten hihnakäyttäytymistä / kulkemista on harrastettu namejen kanssa välillä ja katso-käskyllä menee yleensä muista koirista ok ohi jos ne ei ala ensin räkyttämään.

Aussie ei ole mikään ihan virraton tapaus :D

[Esa24]

Niin tuossa ylen sarjassa kouluttaja napsi labbiksilta kassit pois koska ne olivat niin pahasti tortun perään. Kait se oli oikea päätös mutta oudolta se silti tuntuu. Luulis, että siitä voi selvitä koulutuksella jotenkin.

Tahtoo nuo Labbis urokset olla melko eroottista porukkaa. Tosin itekään en ekana lähtisi tuolle linjalle mutta toisaalta jos koiralla ei ole jalostuksellista arvoa niin perhekoiralle tuo on ok ratkaisu.
Oma ensimmäinen uros pääsi palleistaan 7 vuotiaana kun kyllästyin etsimään sitä ympäri kyliä. Reviiri pieneni 90% tällä tempulla mutta ei se koskaan pihassa pysynyt kun oli karkaamaan oppinut.
Muuten tuossa ohjelmassa näkyi täydellinen johtajuuden puute noita koiria kohtaan, ne koirat oli ihan normaaleja.
Itellä ollut kaikkiaan neljä labbisurosta- tällä hetkellä yksi, ja kaikki ne kokeilee kuka on pomo. Nykyinen tarvitsi "tontituksen" joka toinen päivä reilun vuoden ikäisenä mutta nykyisin ei tarvitse kuin rykäistä niin on ruodussa.

[TerZi1982]

Koirani "Huora"

Useimmiten koirille annetaan sellaisia mielikuvituksellisia nimiä, kuten Musti tai Halli tai jotain. Minun koirani nimi on "Huora". Itse asiassa Huora on hyvin rassaava nimi.
Tässä eräänä päivänä ulkoilutin Huoraa ja se karkasi minulta. Käytin tuntikausia sen haeskelemiseen. Poliisi tuli kysymään mitä ihmettä teen niillä nurkilla neljältä aamulla. Sanoin: "Etsin Huoraani. Olen huolissani siitä. Se pääsi pakoon hihnastaan ja on kolmetoistavuotias eikä tunne tätä seutua." Juttu on oikeudessa ensi torstaina.
Eräänä päivänä kävin hakemassa Huoralle veromerkkiä. Virkailija kysyi mitä haluan. Sanoin haluavani luvan Huoran pitoa varten. Hän sanoi haluavansa myös sellaisen luvan. Selitin, että tämä Huora on oikea koira. Hän ei ollut kiinnostunut Huoran ulkonäöstä. Yritin selittää: "Ette nyt ymmärrä. Minulla on ollut Huora kaksivuotiaasta asti." Hän epäili minun olleen melkoinen jätkä.
Kun päätin mennä naimisiin, kerroin papille haluavani ottaa Huoran mukaan vihkiäisiin. Hän pyysi minua odottamaan vihkiäisten loppuun.. Vastasin: "Mutta Huora on ollut tärkeä osa minun elämääni ja elämäntapaani on aina kuulunut Huora." Hän sanoi, ettei halua kuulla minun yksityiselämästäni ja ettei kirkollisesta vihkimisestä tule mitään. Sanoin kaikkien vieraiden olettavan Huoran olevan mukana.
Seuraavana päivänä tuomari vihki meidät ja sukulaiseni erotettiin kirkosta. Otimme vaimoni kanssa koiran mukaan häämatkalle. Kun kirjoittauduimme hotelliin, pyysin huoneen vaimolleni ja erillisen huoneen Huoraa varten. Hän katsoi minua epäluuloisesti ja kysyi kummassa huoneessa halusin itse nukkua. Vastasin: "Ette nyt ymmärrä. Huora pitää minut hereillä koko yön." Hän vastasi: "Niin minutkin." Kerroin kaverilleni esiintyneeni televisiossa Huoran kanssa. Hän ei uskonut minua. Kerroin hänelle, että kyseessä oli taitokilpailu ja hän ihmetteli, miksen ollut myynyt lippuja tilaisuuteen.
Kun erosin vaimostani kinastelimme oikeudessa koiran omistusoikeudesta. Sanoin: "Herra tuomari, minulla oli Huora ennen kuin menin naimisiin." Tuomari kuiskasi minulle: "Niin minullakin." Kun kerroin hänelle, että naimisiinmenon jälkeen Huora jätti minut, hän vastasi "Niin minutkin."
Niin, olen ollut vankilassa, naimisissa, olen eronnut ja minulla on ollut enemmän huolia siitä koirasta kuin ikinä olisin uskonut. Juuri pari päivää sitten menin ensimmäistä kertaa tapaamaan psykiatriani, joka kysyi mistä kenkä puristaa.
Vastasin: "Huorani kuoli ja jätti minut yksin. On kuin olisin menettänyt parhaan ystäväni ja olen nyt niin yksinäinen."
Tohtori neuvoi: "Kuules nyt, me molemmat tiedämme, ettei huora ole miehen paras ystävä. HANKI ITSELLESI KOIRA !"

[Pasi H.]

Juu tuo meidän nuorempi villakoira, joka on siis ollut meillä pennusta asti, on kyllä saatu ruotuun. Se tottelee. Onhan sekin mun edessä alleen kussut, kun on pahojaan tehnyt ja saanut huutoa. On sillä kyllä luonnettakin, jos sitä komentaa niin murina alkaa. Tekee tosin mitä käsketään, vaikkakin murinan kanssa. Arvojärjestykset on kyllä kunnossa.

Mutta siitä vanhemmasta koirasta...

Käytiin kyselemässä paikallisesta eläinkaipasta siitä sitruunapannasta. Kun kerrottiin että millainen tilanne on, niin myyjä veikkasi että ehkä koiramme kimppuun on joskus käynyt toinen koira tai muuta vastaavaa. Koska sille on jäänyt sellaset aggressiot toisia koiria vastaan. Ja veikkasi myös että sitruunapanta ei tätä paranna. Ja kun eivät niitä pantoja vuokraakaan, niin ei viitsisi yli 200 euroa pistää turhaan. Eli kokeillaan vielä muita keinoja...

[Euso]

Kyllähän nuo meidänkin seropit on aika räyhääjiä hihnassa, naaras on tosin vasta hiljan oppinut rähjäämisen veljeltään joka on aina ollut suhteellisen herkkä ärähtämään narun päässä. Jonkun verran ollaan saatu sitä kyllä jo rauhoitettua, nykyään oikeastaan uros malttaa olla hiljaa paremmin kuin naaras. Ei tuosta ainakaan vielä ole isoa ongelmaa tullut, tosin hieman rassaa se, että jos kadulla tulee vastaan koira/koiria, on melkeinpä pakko mennä toiselle puolen tietä tai jäädä johonkin syrjään odottamaan, että menevät ohi. Näin ainakin jos on yksinään näitä molempia viemässä, ei meinaa pysyä kunnolla tolpillaan kun riuhtovat. Tuo vesipullojuttu on ainakin aiemmin toiminut noihin, tosin nyttemmin siitä on luovuttu. En tiedä pitäisikö ottaa se sitten takaisin lenkeille mukaan. Tai sitten voisi kokeilla tuota nameilla huomion pois viemistä.

Isompi ongelma tuon uroksen kanssa on oikeastaan sen hillitön pökkimishalu. Ei voi enää edes koirapuistoon viedä, kun jätkä innostuu siellä naaraista ja on jonkun persiissä kiinni taukoamatta. Ja jos ei naarasta löydy, niin söpöin uroskin kelpaa :D Tyttö on kyllä ollut kiltisti aina koirapuistoreissuilla, ja usein käykin repimässä "veikkaa" pois vieraiden koirien kimpusta jos niin käsketään :)

Pallien napsaisu on ollut mielessä ja siitä on tuon vaimokkeen kanssa keskusteltu. Pitää nyt katsoa, koirat ei kuitenkaan vielä kamalan vanhoja ole, ~3,5-vuotiaita oletettavasti. Jos se siitä rauhoittuisi aikuistuessaan. Tosin saattaa olla vaan toiveajattelua.

[lukkari]

Meidän vanhempaa shelttiä puri mopsi kirsuun nuorempana -kaikkia samannäköisiä, -kokoisia ja -värisiä se haastaa vieläkin.
Kannattaa olla varovainen, kun koira on vielä pentu, että ei satu vahinkoja. Tottahan koirien pitää saada ehdollistua, mutta koirien ehdoilla. Laumadynamiikka pitää huolen siitä, että pomo löytyy porukasta.

[Kale]

^^Koirat on tosiaan hyviä oppimaan toisilta ominaisuuksia. Tuo räyhääminen ei ehkä niin tarpeellista mutta appivanhempien ex-koira oli ennen pehmeetä kamaa ukkosen jyllätessä ja painui sängyn alle odottamaan ukkosen loppumista. Meidän sheltti taasen painaa aina kohti kun jossain pamahtaa. Varsinkin uutena vuotena pitää olla tarkka ettei syö paukkuja. Appivanhempien koira oppi sitten meidän koiralta, että ukkosta ei tarvi pelätä ja voi sitä älämölöä mökillä kun molemmat painoivat kilpaa pitkin peltoja haukkuen ukkosta. En tiedä tämänkään hyödystä mutta pääsi ainakin paukkuarkuudesta. Meidän koira sitten vastapainoksi oppi tavan syödä/jahdata kärpäsiä ja muita pörriäisiä suoraan lennosta. Nyt mennään ympäri kämppää perässä jos kärpänen eksyy kämpille.

^katos muitakin sheltin omistajia :)

[lukkari]

Monet hankkivat kerrostalokoiran tietämättä, että juuri tuon rodun kanssa pitää telkuta monta tuntia päivässä, jotta ylimääräinen energia purkautuisi muuten kuin kalusteiden tuohoamisena ja rähisemisenä.
Pienilläkin koirilla on energiaa, mutta kun treenaa kolmesti viikossa ja käy vielä parit kisat viikonloppuna, niin koira pysyy kummasti ruodussa.

[Kale]

Meitin rekku treenaa vain kerta viikkoon ja kisaa ...öö... harvakseltaan. Moni ei tosiankaan tule ajatelleeksi koiraa hankkiessa, että kuinka paljon se tarvii liikuntaa/puuhaa. Vähän käy naapurin koiraakin sääliksi kun lenkit on to-della lyhkäisiä.

[Useri]

Itse olen kissaihminen mutta eiköhän sama päde koirankin kanssa. Kun sitten sitä koiraa mietitte ja eukko vauvakuumeissaan haluaa sellasen hellanduudelin niin kannattaa yrittää ajatella elämää sen pentuajan jälkeenkin. Niin kissat kuin koiratkin elävät kauan ja elämäntilanteet muuttuvat roimasti 10-15v aikana. Jaksaako sitä koiraa enää itse juoksuttaa sen 10v päästä niin paljon kun se tarttee ? jos nyt itse olet opintojen alku/loppu vaiheella niin mitäs sitten kun duunit alkaa molemmilla ? jaksaako sitä ajokoiraa enää duuninjälkeen viedä sinne pihalle juoksemaan kunnon lenkkiä ? jne yms.

Noita kannattaa ihan oikeasti miettiä mutta kaipa noi on sellasia asioita ettei niitä oikein osaa miettiä vaikka kuinka yrittää :D ainakaan minä en osannu mitään miettiä kun ne kissanpennut laitettiin nenäneteen.

[kilpijoki]

^ juu ja kun emäntä vauvakuumeissaan haluaa sen koiran ja lupaa lenkittää sitä yms. niin kannattaa pyytää lupaukset kirjallisena. :)

-Nim. 5 vuotta koiraa ulkoiluttanut ja edelleen ulkoilutan :)

[Esa24]

^kannataa tuossa kohtaa ostaa ensin pelkkä talutin ja sanoa että kunhan tuota ulkoilutat pari viikkoa aamuin illoin kelillä kuin kelillä niin sitten saat koiran.

[kilpijoki]

^ tuo ei käyny silloin aikanaan mielessä. Tosin olen tuohon nelijalkaiseen itse kovasti kiintynyt, että eipä tuo lenkittäminen haittaa. Soon hyvä kamu, kun sille voi purkaa sydäntään eikä varmaan kantele emännälle :)

[Kale]

Huonoilla keleillähän tuo koiran lenkitys korpeaa mutta yleisesti ottaen sehän on mitä parhainta terapiaa ja toimii omille lihaksillekin palauttavana lenkkinä.

[lukkari]

Koiran kanssa lenkkeily on oikeasti mitä parhainta terapiaa. Kun sen tekee aamutoimien yhteydessä, päivän askareisiin pääsee kiinni ihan erilaisella otteella.

Ohjeita ensimmäisen koiran hankintaa varten:

Sinä, joka harkitset ensimmäisen koiran hankintaa, kokeile ensin kuvitteellista koiraa. On huomattavasti halvempaa ja helpompaa todeta jo ennen koiran ostoa onko varmasti oikea koiraihminen. Jos tässä vaiheessa huomaa, ettei koira ole minun lemmikkini, voi siirtyä seuraavaan eläinlajiin. Vaihtoehtoisesti voi kertoa kaikille olevansa allerginen, jolloin välttyy enemmiltä kyselyiltä.

Kokeilun ajankohta on syytä valita huolella. Mieluiten syksyllä, kun toivottavasti on pimeää, sateista, kylmää ja tuulista. Valaistuja tieosuuksia ja alueita tulee mahdollisuuksien mukaan välttää ja suunnata askeleensa hiekkateille, mutaisille pelloille ja ronikkoisiin metsiin.
Testissä apuna voi käyttää esim. suurehkoa kivenmurikkaa, nauhuria ja naapurin lapsia.

Ota mukaasi tukeva naru (=talutin) ja sido siihen painava kivi (=koira), jota raahaat perässäsi. Pysähdy jokaiselle postilaatikolle ainakin kolmeksi minuutiksi ja yritä näyttää siltä, ettet ole varastamassa naapurisi lehteä. Kiellä koiraasi nostamasta koipea ja kiroa kovaäänisesti kun se kuitenkin sen ehti tehdä. Näytä sen jälkeen siltä, että eihän asia oikeastaan minulle kuulu.
Täytä ulos lähtiessäsi taskusi muovipusseilla ja keräile koirasi jätökset niihin (jätöksiä teiden varsilta löytynee, vaikkei sinulla vielä oikeaa koiraa olekaan, käytä siis niitä). Yritä sitten löytää roska-astia, johon voit aarteesi piilottaa.

Irrota kivenmurikka narusta. Esitä sitten lukuisia akrobaattitemppuja saadaksesi koirasi huomion itseesi. Kun koira kuitenkin karkaa, juoksentele pitkin metsää huhuillen ja huudellen sitä. Kysele vastaantulijoilta, onko kukaan heistä sattunut näkemään pikku fifiäsi, joka pääsi livistämään. Kompastu ja nyrjäytä nilkkasi. Palaa kotiin koiraa sadatellen ja huomaa miten se odottaa sinua ulko-ovella.

Ennen töihin lähtöäsi viiltele sohvasi leipäveitsellä, revi roskakassi kaapistaan ja levittele sen sisältö pitkin keittiön lattiaa, saksi aamutossusi palasiksi ja pudota kaikki kukkaset olohuoneen ikkunalaudalta (voi tietysti pyytää jotain tuttavaasi hoitamaan tämän puolestasi). Näin pääset oikeaan tunnelmaan töistä tullessasi.

Käy tämän jälkeen ostamassa kassillinen puruluita ja vinkuleluja, ynnä koulutusopas, jottei sama toistuisi. Pyydä naapurin lapsia juoksemaan kuraisin saappain kunniakierros kodissasi, lääppimään ikkunoiden alaosat sameiksi ja pudottelemaan tavaroita lattialle. Siivoa sotku. Hiissaa murikkaa pitkin lattiaa ja uusi parketti.

Ota illalla murikka mukaasi makuuhuoneeseen ja aseta se aivan keskelle vuodettasi. Myttyä peittosi murikan alle ja heitä tyynysi lattialle. Yritä nyt nukkua pikku puppeasi tuuppimatta siinä osassa vuodetta mikä jäi jäljelle. Hiivi keskellä yötä aamutakkisillasi pihalle kaatosateeseen pissattamaan koiraasi ja unohda avaimet sisälle.

Säädä ajastimella nauhurisi siten, että kasetilta alkaa kuulua raivokasta haukuntaa yöllä klo. 2.30 (muista riittävä äänenvoimakkuus). Tarkasta taloutesi, ettei siellä ole varkaita ja yritä sitten hiljentää nauhuri tarjoamalla sille puruluuta tai kieltämällä sitä napakasti. Väitä aamulla naapureille, ettet ole kuullut mitään koko yönä.

Osta koirallesi säkeittäin erilaisia kuivamuonia, joihin se ei koske tikullakaan ja hauduta sille sitten maksaa kermassa. Syö itse edellisviikkoisen lihakeiton jämät.

Pese illalla koirasi ja föönää se kuivaksi. Nouse aamulla neljältä ja puunaa koirasi uudelleen. Pakkaa tavarasi ja koirasi autoon ja lähde ajamaan 300 kilometrin päähän näyttelyyn, kokeeseen tms. koiraharrasteeseen.

Seiso tuntikausia kehän laidalla odottamassa omaa suoritustasi, jonka koirasi jollain ilveellä onnistuu vesittämään. Hauku siitä hyvästä tuomarit ja kilpakumppanit ja aja raivopäissäsi kotiin. Muista kehua koiraasi.

Maksa rokotuskulut ja naapurisi pesulalasku. Revi autosi takapenkki, pureskele ohjauspyörä täyteen hampaanjälkiä ja hukkaa vaihdetangon nuppi.

Pyydä paikallista maanomistajaa solvaamaan itseäsi ja uhkailemaan koiraasi haulikolla. Pyydä myös naapurin rouvaa sättimään itsesi päivittäin, koska hänen lapsensa on astunut nimenomaan sinun koirasi kakkaan.

Jos kaiken tämän jälkeen vielä olet vakuuttunut koiran hankinnasta, etsi itsellesi sopiva rotu ja ole tervetullut iloiseen seuraamme.

[Pasi H.]

No ei se koiran kanssa elo nyt ihan noin painajaismaista ole :D

Jotkut kenellä ei ole koiraa, luulevat ja kuvittelevat että se koiran lenkittäminen olisi jotenkin ylivoimaisen vittumaista ja ärsyttävää puuhaa. Mä lähden aina ihan mielelläni pienelle lenkille, satoi tai paistoi. Ei se vesisadekaan häiritse, kun koiralla on sadepuku ja itsellä myös vedenpitävät vaatteet. On oikeastaan mukavan rauhallista kävellä kaameessa vesisateessa.

[Pikku Janne]

varmasti tuolta löytyy lääke millä tuollaisen saa hiljaiseksi http://www.sako.fi/

meillä on parson russelin terrieri ja on niin jästipää ja itsepäinen että monesti on mieleen tullu lyijyä tarjota.

[Miauh]

Euso, Kauniita koiria.
Siitä pallien napsaisusta sen verran että mitä vanhemmaksi koira tulee niin sitä enemmän sillä on pinttyneitä tapoja, esmes juuri pökkiminen, kuseskelu yms mihin se leikkaaminen ei enää auta. Voisi silti kuvitella vielä tuolla ikää tehoavan ihan hyvin :)

[Jarppa]

Tuohon eroahdistukseen on olemassa lääke, sitä käytetään yhdessä käyttäytymisterapian kanssa.

http://www.emea.eu.int/vetdocs/PDFs/EPA ... omicalm%22